Tiibetinmastiffi

Tiibetinmastiffi on vaikuttava koirarotu, joka tunnetaan kookkaasta koostaan ja rauhallisesta mutta itsevarmasta luonteestaan. Tämä arvokas koira viihtyy parhaiten tilavissa kodeissa, joissa sillä on mahdollisuus valvoa reviiriään. Tiibetinmastiffi sopii erityisesti kokeneille omistajille, jotka arvostavat sen itsenäistä luonnetta ja osaavat tarjota määrätietoista ohjausta.

Rodun ominaisuudet

Alkuperämaa	Tiibet
Elinikä	12-15 vuotta
Säkäkorkeus	Urokset: 66-76 cm, Naaraat: 62-71 cm
Paino	Urokset: 41-68 kg, Naaraat: 34-54 kg
Silmät	Keskikokoiset, mantelin muotoiset
Väritys	Yleensä musta, mutta myös keltainen, valkoinen, sininen tai harmaa
Luonne	Tasapainoinen, itsenäinen, suojeleva
Pentuekoko	Yleensä 4-5 pentua
Keskihinta	2400-2500 € Euroopassa

Historia

Ensimmäiset maininnat tiibetinmastiffeista ovat peräisin antiikin ajoilta. Tämän rodun edustajat elivät Tiibetin ylängöllä luostareissa tuhansia vuosia sitten, ja niitä käytettiin pääasiassa paimennukseen ja vartiointiin. Länsi-Eurooppaan ensimmäinen tiibetinmastiffi saapui vuonna 1847 lahjana Intian varakuninkaalta lordi Charles Hardingiltä kuningatar Victorialle.

Koirarodun virallinen nimi vahvistettiin vuonna 1873. Rotumääritelmä puolestaan hyväksyttiin Tiibetin koirarotujen yhdistyksen perustamisen jälkeen vuonna 1931. DNA-tutkimukset ovat osoittaneet mielenkiintoisia faktoja: vuonna 2008 tehty tutkimus paljasti, että tiibetinmastiffin linja erkani susilinjoista noin 58 000 vuotta sitten ja vuoden 2011 tutkimukset osoittivat geneettisiä yhteyksiä pyreneitten vuoristokoiran, bernhardinkoiran, tanskandoggin ja berninpaimenkoiran kanssa.

Ulkonäkö ja rotumääritelmä

Tiibetinmastiffia kuvaillaan vaikuttavan kokoiseksi, valppaaksi mutta pidättyväiseksi vahtikoiraksi. Tällä rodulla on suuri neliömäinen pää ja pitkänomainen kuono, jonka huulikulmat ovat hieman alaspäin kääntyneet. Rodulle tyypillisiä piirteitä ovat paksut huulet ja suuri kieli, mikä antaa sille omintakeisen ilmeen.

Korvat ovat keskikokoiset, pitkänomaiset ja riippuvat alaspäin, mikä korostaa koiran arvokasta olemusta. Massiivista kaulaa ympäröi näyttävä karvakaulus, joka antaa koiralle majesteettisen ulkonäön. Häntä on suuri ja kiertynyt, ja sitä peittää pitkäkarvainen aluskarva, joka tekee siitä tuuhean ja näyttävän.

Jalat ovat vahvat ja suorat, niiden alaosissa on ruskean-kellertävää väritystä, mikä luo kontrastia muuhun turkkiin. Vahvarakenteista, urheilullista kehoa peittää tiheä pitkä karva, joka on yleensä musta, mutta värivaihtoehtoina esiintyy myös keltaista, valkoista, sinistä ja harmaata – kaikki nämä värit antavat koiralle upean ja arvokkaan ulkonäön.

Terveys ja sairaudet

Tiibetinmastiffit ovat yleisesti ottaen terveitä ja sairauksille vastustuskykyisiä koiria. Ongelmat ilmenevät useimmiten puutteellisen hoidon ja rokotusohjelman laiminlyönnin seurauksena, mutta silti tälläkin rodulla on joitakin tyypillisiä terveysongelmia, joista omistajan on hyvä olla tietoinen.

Lonkkanivelen dysplasia aiheuttaa tavallisesti kipua ja ontumista takapäässä, vaikka joillakin koirilla tämä voi näkyä myös ulkoisesti. Kyynärnivelen dysplasia puolestaan voi aiheuttaa epänormaalia kasvua ja kehitystä sekä pahimmillaan niveltulehdusta ja elinikäistä ontumista – tätä vaivaa hoidetaan kirurgisesti ja painon säännöllisellä tarkkailulla voidaan ehkäistä tilan pahenemista.

Tiibetinmastifeilla voi esiintyä myös silmäluomien sairauksia kuten entropiumia ja ektropiumia, jotka aiheutuvat silmäluomien ja ripsien reunojen virheellisestä asennosta ja aiheuttavat jatkuvaa silmien ärsytystä. Kilpirauhasen vajaatoiminta on harvinaisempi sairaus, joka voi johtaa iho-ongelmiin ja pahimmassa tapauksessa epilepsiaan – näiden sairauksien ennaltaehkäisyssä säännölliset terveystarkastukset ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Luonne

Tiibetinmastiffit ovat luonteeltaan itsenäisiä ja itsepäisiä koiria. Niiden kasvattaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja kykyä osoittaa johdonmukaista johtajuutta, mikä voi olla haastavaa kokemattomalle omistajalle. Lyhyesti sanottuna tiibetinmastiffi on luonteeltaan tasapainoinen mutta määrätietoinen, ja se tunnustaa yleensä vain yhden isännän vaikka onkin ystävällinen kaikkia perheenjäseniä kohtaan.

Tiibetinmastiffit eivät välttämättä tule toimeen muiden lemmikkien kanssa ilman huolellista totuttamista. Varhainen sosiaalistaminen ja koulutus voivat parantaa tilannetta, mutta ne eivät täysin muuta koiran suhtautumista vieraisiin ihmisiin – tämän vuoksi omistajien tulisi olla varautuneita kaikkeen, mitä voi tapahtua.

Tämä rotu on erinomainen vahtikoira, sillä se on uskollinen ystävä ja suojelija perheelleen. Tiibetinmastiffit tunnetaan rauhallisuudestaan kriittisissäkin tilanteissa, ja ne reagoivat asianmukaisesti toisten koirien provokaatioihin ilman tarpeetonta aggressiivisuutta. Koulutus ja johdonmukainen kuri ovat kuitenkin välttämättömiä – ilman asianmukaista koulutusta ne voivat muuttua arvaamattomiksi ja jopa vaarallisiksi.

Käyttäytyminen lasten ja muiden eläinten kanssa

Lapsiperheessä tiibetinmastiffi on yleensä rauhallinen ja ystävällinen, mutta kokeneet koiraohjaajat eivät suosittele näiden koirien jättämistä yksin lasten kanssa ilman valvontaa. Aikuisen koiran paino on moninkertainen lapseen verrattuna, ja leikkiessään se voi vahingossa vahingoittaa lasta pelkällä koollaan ja voimallaan.

Tiibetinmastiffia ei missään tapauksessa tulisi jättää yksin vastasyntyneiden ja pienten lasten kanssa, sillä koira ei välttämättä siedä vauvan itkun ääntä, mikä voi johtaa ennakoimattomiin reaktioihin. Lisäksi vauvan ilmestyminen perheeseen voi tehdä koirasta mustasukkaisen, ja ilman perusteellista koulutusta tätä tunnetta voi olla vaikea hallita.

Muiden eläinten suhteen tiibetinmastiffi vaatii huolellista totuttamista ja sosiaalistamista. Parhaiten se tulee toimeen muiden eläinten kanssa, jos se on kasvanut niiden kanssa pennusta lähtien. Voimakkaan vahtiviettinsä vuoksi se voi suhtautua epäilevästi uusiin eläimiin reviirillään, joten tutustuttaminen pitäisi tehdä aina valvotusti ja vähitellen.

Rodun erityispiirteet

Suhtautuminen lapsiin	Hyvä, mutta vaatii valvontaa
Suhtautuminen muihin eläimiin	Vaatii totuttelua, voi olla haastava
Päivittäinen liikunnantarve	Keskitasoa, tarvitsee säännölliset kävelyt
Ulkoilun kesto	1,5-2 tuntia päivässä
Hoitotoimenpiteet	Melko helppohoitoinen, säännöllinen harjaus
Terveys	Yleisesti ottaen terve, muutamia rotutyypillisiä sairauksia
Älykkyys	Korkea, itsenäinen ajattelija
Koulutettavuus	Haastava, vaatii johdonmukaisuutta ja kärsivällisyyttä

Hoito-ohjeet

Tiibetinmastiffeilla on paksu turkki, joka ei ole vedenpitävä, mutta sen hoitaminen on suhteellisen helppoa. Koiraa tulee yksinkertaisesti harjata päivittäin kuolleiden karvojen poistamiseksi turkista, mikä pitää sen siistinä ja estää karvojen leviämisen ympäri kotia.

Tiibetinmastiffien aktiivisuustasoa kuvataan keskitasoiseksi, mutta ne tarvitsevat silti pitkiä kävelylenkkejä fyysisen ja henkisen terveytensä ylläpitämiseksi. Koira tarvitsee useita kävelylenkkejä päivässä, ja päivittäisten ulkoilujen kokonaisajan tulisi olla 1,5-2 tuntia, jotta se pysyy tyytyväisenä ja terveenä.

Ravinnon suhteen tiibetinmastiffille sopiva ruoka sisältää runsaasti proteiinia, hiilihydraatteja, vitamiineja, öljyjä ja kivennäisaineita. Kuivaruokaa valitessa on tärkeää varmistaa, että se sisältää yli 50% lihaa – ihanteellisessa tapauksessa ruokavalio sisältää naudanlihaa, kania ja kalkkunaa, jotka tarjoavat kaikki tarvittavat ravintoaineet.

Lisääntyminen ja pennut

Tiibetinmastiffi katsotaan aikuiseksi koiraksi sen saavuttaessa 8 kuukauden iän. Kylmässä ilmastossa naaraat aloittavat juoksuaikansa ensimmäisenä talvikuukautena, kun taas lämpimämmässä ilmastossa synnytys tapahtuu kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä, ja pentueessa on tyypillisesti 4-5 pentua.

Pennun ruokintakertojen määrä riippuu sen iästä ja kehitysvaiheesta. Ensimmäisen elinkuukauden aikana pennut saavat kaiken tarvitsemansa emon maidosta, ja sitä siinä määrin kuin ne itse haluavat. Toisesta kuukaudesta alkaen niiden ruokavalioon tulee lisätä vihanneksia, lihaa ja viljaa monipuolisen ravinnon takaamiseksi.

Ensimmäinen lisäruokinta voidaan aloittaa 3-4 viikon iässä, ja kahden ja puolen kuukauden ikään asti pennuille annetaan erityisiä sekoituksia ja tahnoja. Ruoan tulee olla pehmeää ja mehukasta, lämpötilaltaan 37-38 astetta, jotta se on helposti sulavaa pennun kehittyvälle ruoansulatusjärjestelmälle.