Shetlanninlammaskoira

Shetlanninlammaskoira on pieni, mutta elinvoimainen koirarotu, jolla on älykäs ja iloinen luonne. Se sopeutuu hyvin erilaisiin elinympäristöihin, mutta tarvitsee riittävästi liikuntaa pysyäkseen terveenä ja onnellisena. Shetlanninlammaskoira soveltuu erinomaisesti aktiivisille ihmisille ja perheille, jotka arvostavat uskollista, helposti koulutettavaa ja valpasta koiraa.

Rodun ominaispiirteet

Historia

Shetlanninlammaskoiralla on pitkä ja mielenkiintoinen historia. Tämä rotu jalostettiin 1800-luvulla Skotlannin pohjoisosassa sijaitsevilla Shetlandin saarilla. Asiantuntijoiden mukaan näiden koirien esi-isinä toimivat colliet, jotkut islantilaiset koirarodut sekä musta-ruskea Cavalierkingcharlesinspanieli.

Alkujaan shetlanninlammaskoiria käytettiin vahti- ja paimenkoirina. Shetlandin saarilla oli niukasti kasvillisuutta, joten paimennukseen tarvittiin pienikokoisia paimenkoiria. Shetlantilaiset eivät paimentaneet ainoastaan lampaita ja karjaa, vaan myös poneja ja jopa kanoja.

1900-luvun alussa rotu tunnettiin nimellä Shetland Collie, mikä ei miellyttänyt collien harrastajia. Lopulta vuonna 1906 otettiin käyttöön nimi shetlanninlammaskoira. Vuonna 1909 perustettiin sheltie-rotuklubi, ja vuonna 1911 Amerikan Kennelklubi tunnusti rodun ensimmäistä kertaa ja rekisteröi ensimmäisen sheltien, Lord Scottin, jonka John G. Sherman toi Skotlannista New Yorkiin.

Ulkonäkö ja standardit

Shetlanninlammaskoirat ovat elegantteja ja siroja keskikokoisia koiria. Niiden pitkä ja paksu turkki on vettähylkivä, ja aluskarva suojaa niitä sekä kuumuudelta että kylmyydeltä. Värit vaihtelevat, mutta yleisimmät ovat kullankeltainen, mahonki, kolmivärinen sekä musta-valkoinen.

Sheltien pää on kiilanmuotoinen ja sopusuhtainen vartaloon nähden. Otsa on leveä ja kuono kohtuullisen pitkä. Silmät ovat suuret, soikeat ja sijaitsevat melko lähekkäin. Ne voivat olla väriltään ruskeat tai siniset.

Shetlanninlammaskoiran korvat ovat pienet, pystyt ja sijaitsevat melko korkealla päässä. Kaula on pitkä ja siro, ja rinta on syvä ja leveä. Häntä on pitkä ja suora, laskeutuen kauniisti jalkoja pitkin alas.

Terveys ja sairaudet

Shetlanninlammaskoirat ovat yleisesti ottaen urheilullisia ja vastustuskykyisiä. Kuitenkin collien tavoin ne ovat alttiita silmäsairauksille. Lisäksi sheltieillä on neljä kertaa suurempi todennäköisyys sairastua virtsarakon syöpään kuin muilla koiraroduilla. Yleisesti ottaen rodun pääasialliset terveysongelmat ovat seuraavat:

Silmäongelmat: shetlanninlammaskoirilla voi esiintyä silmäsairauksia, kuten etenevä verkkokalvon surkastuma, kaihi, glaukooma ja verkkokalvon dysplasia. Nämä vaativat säännöllistä seurantaa ja voivat vaikuttaa koiran elämänlaatuun.

Iho-ongelmat: tämä rotu kärsii usein allergioista ja muista ihosairauksista, kuten dermatiitista. Tämän lisäksi sheltieille voi kehittyä 4-6 kuukauden iässä dermatomyosiitti, joka ilmenee karvanlähtönä pään yläosassa, kyynärvarressa, silmien alla ja hännänpäässä. Pitkälle edenneellä sairaudella on haitallisia vaikutuksia autonomiseen hermostoon, ja koira voidaan joutua lopettamaan.

Luusto- ja lihasvaivat: shetlanninlammaskoirilla voi esiintyä lonkka- ja kyynärdysplasiaa sekä niveltulehdusta. Tämä sairaus on kuitenkin harvinainen, mutta silti seurattava asia.

Luonne

Shetlanninlammaskoirat ovat erittäin uskollisia omalle perheelleen, mutta saattavat olla varautuneita vieraita kohtaan. Ne ovat ketteriä ja tarvitsevat paljon liikuntaa pysyäkseen terveinä ja tasapainoisina. Huomion puutteen vuoksi ne voivat muuttua itsepäisiksi ja tottelemattomiksi.

Kun ne ovat innostuneita tai liiallisessa jännitystilassa, ne saattavat pyöriä ympäriinsä ja haukkua taukoamatta. Samaan aikaan sheltie voi kuitenkin olla myös ujo ja jopa vetäytyvä. Huonoihin tapoihin kuuluu halu pureskella esineitä ja joskus myös äänekkäitä lapsia.

Shetlanninlammaskoirat ovat helposti koulutettavia. Nämä koirat ovat erittäin älykkäitä, ja asianmukaisella koulutuksella kaikki rodulle tyypilliset epämiellyttävät ominaisuudet voidaan hillitä. Kun tämä on tehty, koirasta tulee erinomainen kumppani ja uskollinen ystävä.

Käyttäytyminen lasten ja muiden eläinten kanssa

Shetlanninlammaskoirat ovat yleensä helliä ja ystävällisiä lapsia kohtaan. Ne ovat erinomaisia kumppaneita aktiivisissa leikeissä ja voivat juosta väsymättä lasten kanssa. Asianmukaisen kasvatuksen ja koulutuksen avulla sheltiet osaavat suojella lastasi ja vartioida häntä mahdollisilta vaaroilta.

On kuitenkin muistettava, että shetlanninlammaskoirat saattavat reagoida meluun puremalla. Tämä johtuu niiden geneettisestä koodista ja luontaisesta paimenviettistä. Siksi, jos jätät lapset keskenään tämän rodun edustajan kanssa, varmista, että he tuntevat lemmikin kanssa toimimisen säännöt.

Shetlanninlammaskoirat tulevat yleensä hyvin toimeen muiden lemmikkieläinten kanssa, erityisesti jos ne ovat kasvaneet yhdessä. Niiden paimenvietti voi kuitenkin saada ne jahtaamaan pienempiä eläimiä, kuten jyrsijöitä tai lintuja. Sosialisointi muiden eläinten kanssa nuoresta iästä lähtien on tärkeää harmonisen yhteiselämän varmistamiseksi.

Hoito-ohjeet

Koska sheltiellä on upea turkki, se vaatii jatkuvaa hoitoa. Tätä rotua tulee harjata vähintään kerran viikossa, jotta turkki pysyy hyvässä kunnossa. Jotta turkki ei vahingoittuisi, kostuta se suihkepullolla ja harjaa juuresta latvaan saakka.

Shetlanninlammaskoiria tulisi kylvettää vain silloin, kun niiden turkki on erittäin likainen. Ottaen huomioon suuren hammasplakin muodostumisen riskin, koiran hampaat tulisi puhdistaa vähintään kolme kertaa viikossa. Ongelmien välttämiseksi koira tulisi totuttaa hoitotoimenpiteisiin jo varhaisessa iässä.

Koska sheltiet ovat aktiivisia koiria, sinun tulisi varata riittävästi aikaa ulkoiluun. Niiden pitäisi olla ulkona ja fyysisesti aktiivisia vähintään 45 minuuttia päivässä. Yleisesti ottaen shetlanninlammaskoirien tulisi kävellä yli 12 kilometriä viikossa, mikä pitää ne terveinä ja tyytyväisinä.

Ruokinnan osalta, kuten muidenkin rotujen kohdalla, aikuisen sheltien päivittäinen ruoka-annos on 3% koiran painosta. Tämä tarkoittaa noin kahta täyttä kupillista kuivaruokaa päivässä. Tarkista tarkka annostus aina ruokapakkauksen ohjeista varmistaaksesi koirasi oikean ravinnonsaannin.

Sukukypsyys ja pennut

Shetlanninlammaskoiran pentue synnyttää tavallisesti 2-4 pentua. Suuremmat naaraat voivat synnyttää jopa 6 pentua, mutta tämä on pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Shetlanninlammaskoira katsotaan aikuiseksi sen saavuttaessa yhden vuoden iän.