Saksanpaimenkoira
Saksanpaimenkoira on kooltaan keskikokoinen tai suuri, äärimmäisen älykäs ja luotettava työkoira, joka sopeutuu monenlaisiin elinympäristöihin. Tämä jalorotuinen koira viihtyy parhaiten aktiivisessa perheessä, joka tarjoaa sille riittävästi liikuntaa ja älyllistä virikettä. Alkuperäiseltä nimeltään Deutscher Schäferhund on yksi maailman tunnetuimmista ja arvostetuimmista koiraroduista.
Rodun ominaisuudet
| Alkuperämaa | Saksa |
| Elinikä | 9-13 vuotta |
| Korkeus | Uros: 60-65 cm, Narttu: 55-60 cm |
| Paino | Uros: 30-40 kg, Narttu: 22-32 kg |
| Silmät | Vaaleanruskeat |
| Väritys | Musta-keltainen, musta-harmaa, musta-punainen, yksivärinen musta |
| Luonne | Älykäs, lojaali, työteliäs, tarkkaavainen |
| Pentueen koko | 4-9 pentua |
| Keskimääräinen hinta | 300-1000 euroa |
Historia
Saksanpaimenkoira jalostettiin 1800-luvun lopulla paimenkoiraksi. Nykyisen saksanpaimenkoiran esi-isät syntyivät erilaisten Pohjois- ja Keski-Saksasta peräisin olevien rotujen risteytyksenä. Tässä yhteydessä on hyvä huomata, että saksalaiset valitsivat jalostukseen vain parhaimmat koirat, joille laumojen paimentaminen voitiin luottaa.
Tämä koirarotu sai virallisen asemansa Saksan Saksanpaimenkoirien Ystävien Klubin (Der Verein für Deutsche Schäferhunde) perustajien ponnistelujen ansiosta, jota johti kapteeni Max Emil Friedrich von Stephanitz. Häntä kutsutaan ansaitusti tämän rodun kummisedäksi. Rodun ensimmäinen virallinen edustaja oli uroskoira nimeltä Greif, joka oli väritykseltään likaisen valkoinen. Hänet esiteltiin Hannoverissa koiranäyttelyssä vuonna 1899, ja hän oli ensimmäinen saksanpaimenkoira, joka kirjattiin rodun kantakirjaan.
Saksanpaimenkoirien jalostusta koordinoitiin valtakunnallisella tasolla. Vuonna 1899 saksanpaimenkoira esiteltiin ensimmäistä kertaa virallisesti koiranäyttelyssä. Rotustandardin laativat Stephanitz ja Meyer vuonna 1899. Rotustandardia muutettiin viimeksi keväällä 1991.
Ulkonäkö ja rotustandardit
Saksanpaimenkoiria on kahta tyyppiä. Ne erotellaan karvapeitteen pituuden mukaan. Ensimmäiset ovat lyhytkarvaisia koiria, toiset pitkäkarvaisia.
Rotustandardin mukaan näiden koirien silmien väri on vaaleanruskea. Karva on lyhyt tai keskipitkä, ikään kuin luonnollinen sadesuoja. Niiden häntä on suora ja alaspäin suunnattu, mutta kun koira on innostunut tai liikkuu, häntä nousee hieman ylöspäin.
Väritys on musta-keltainen, musta-harmaa, musta-punainen, erilaisilla vaaleusasteilla. On myös yksivärisiä mustia, selkäpuolelta harmaan tummia ja mustanaamioisia sekä selkäpuolelta punaisen tummia ja mustanaamioisia. Voi esiintyä pieniä, ei silmiinpistäviä valkoisia merkkejä. Kuononkärjen tulee olla musta. Aluskarva on vaaleanharmaa.
Terveys ja sairaudet
Useimmat saksanpaimenkoirat ovat terveitä koiria. Vastuuntuntoinen kasvattaja tutkii jalostuskoirat sellaisten sairauksien varalta kuin degeneratiivinen myelopatia, kyynär- ja lonkkadysplasia. Saksanpaimenkoirat voivat kärsiä äkillisestä ja hengenvaarallisesta vatsanturpoamisesta.
Luonne
Saksanpaimenkoira tunnetaan älykkyydestään ja velvollisuudentunnostaan. Niiden positiivisiin ominaisuuksiin kuuluvat uskollisuus, tarkkaavaisuus ja työteliäisyys. Toisaalta ne saattavat pitää itseään alueen herroina, puolustaen sen rajoja, mikä vaatii huolellista ja johdonmukaista sosiaalistamista.
Tämän rodun koirat ovat erittäin helposti koulutettavissa. Oikein koulutetut koirat ovat kuuliaisia ja hyvin luotettavia. Samalla ne ovat aina valmiita leikkimään perheenjäsenten kanssa.
Käyttäytyminen lasten ja muiden eläinten kanssa
Saksanpaimenkoirat ovat erinomaisia perhekoiria. Ne tunnetaan suojeluvaistostaan ja lapsiystävällisyydestään. Samalla ne tarvitsevat vahvaa ja johdonmukaista ohjausta tullakseen osaksi tasapainoista perhe-elämää.
Oikein sosiaalistettu saksanpaimenkoira tulee yleensä hyvin toimeen muiden eläinten kanssa. Kaikki riippuu kuitenkin koiran yksilöllisistä ominaisuuksista ja siitä, miten hyvin se on sosiaalistettu pennusta lähtien. Vahvan saalistusvaiston vuoksi on tärkeää esitellä koira pienille lemmikeille varovasti ja valvotusti.
| Rodun erityispiirteet | |
|---|---|
| Suhtautuminen lapsiin | Erinomainen, suojeleva, kärsivällinen |
| Suhtautuminen muihin eläimiin | Hyvä oikein sosiaalistettuna, vaatii valvontaa pienempien eläinten kanssa |
| Päivittäinen liikunta | Runsaasti, vähintään 1-2 tuntia päivässä |
| Ulkoiluaika | Vähintään kaksi kertaa päivässä, pitkiä ja aktiivisia lenkkejä |
| Hoitotarpeet | Säännöllinen harjaus, erityisesti karvanvaihdon aikana |
| Terveys ja sairaudet | Lonkka- ja kyynärdysplasia, degeneratiivinen myelopatia, vatsanturpoamus |
| Älykkyys | Erittäin älykäs, sijoittuu korkealle koirarotujen älykkyysvertailuissa |
| Koulutettavuus | Erinomainen, oppii nopeasti, nauttii haasteista |
Hoitaminen
Tämän rodun hoitaminen on helppoa, yleensä riittää nopea harjaus parin päivän välein irtokarvojen poistamiseksi. Muistathan, että saksanpaimenkoirat alkavat karista voimakkaasti kaksi kertaa vuodessa. Tuolloin tiheämpi harjaus auttaa hallitsemaan karvojen määrää, joka päätyy ympäri kotia ja huonekaluille.
Saksanpaimenkoiria kylvetetään tarpeen mukaan. Kesällä niiden voi kuitenkin antaa pulahtaa järvessä uimaan. Kynnet tulisi leikata kerran kuussa, mikäli ne eivät ole luonnollisesti kuluneet, sillä liian pitkät kynnet voivat aiheuttaa kipua ja rakenteellisia ongelmia.
Saksanpaimenkoiraa tulisi ulkoiluttaa vähintään kaksi kertaa päivässä. Kävelylenkkien tulisi olla pitkiä ja aktiivisia. Anna koirallesi liikuntaa, juokse sen kanssa tai treenaa sitä koirapuistossa.
Ruokinta
Saksanpaimenkoiran ruokavalion tulisi olla tasapainoinen ja sisältää riittävästi proteiineja, rasvoja ja hiilihydraatteja. On tärkeää seurata niiden painoa ylipainon ja siihen liittyvien terveysongelmien välttämiseksi.
Sukukypsyys ja pennut
Saksanpaimenkoira saavuttaa sukukypsyyden noin 6-12 kuukauden iässä. Tavallisesti pentueessa syntyy 4-9 pentua. Ensimmäisten elinviikkojen aikana on tärkeää sosiaalistaa ja kouluttaa pentuja, jotta niistä kasvaisi tasapainoisia ja onnellisia koiria.