Rottweiler
Rottweiler on voimakas ja vahvarakenteinen koira, joka on alun perin kotoisin Saksasta. Tämä vakavaluontoinen työkoira vaatii määrätietoista koulutusta, varhaista sosiaalistamista ja vahvan luonteen omaavan omistajan. Rottweilerit viihtyvät parhaiten aktiivisissa perheissä, jotka voivat tarjota koiralle riittävästi liikuntaa, älyllisiä virikkeitä ja selkeät rajat.
Rodun ominaisuudet
| Alkuperämaa | Saksa |
| Elinikä | 10-12 vuotta |
| Säkäkorkeus | Urokset: 61-68 cm, Nartut: 56-63 cm |
| Paino | Urokset: noin 50 kg, Nartut: noin 42 kg |
| Silmät | Tummanruskeat |
| Väritys | Musta, ruskeilla merkeillä |
| Luonne | Itsevarma, uskollinen, suojeleva |
| Pentueen koko | 8-11 pentua |
| Keskihinta | 1200-3000 euroa |
Historia
Rottweilerin juuret ulottuvat Saksan alueelle, missä niitä käytettiin karjan ajamiseen ja vartiointitehtäviin. Nykyisen rottweilerin kaltaisia koiria esiintyi jo Rooman imperiumin aikana. Näiden koirien uskotaan muodostaneen perustan nykypäivän rottweilereiden sukuhistorialle. Rodun nimi tulee saksalaisesta Rottweiler-kaupungista, joka oli tärkeä kauppakeskus roomalaisaikana.
Keskiajalla rottweilereiden kaltaiset koirat olivat laajasti käytössä. Näitä koiria hyödynnettiin sekä paimenina että suojelijoina karjaa kuljetettaessa laitumelta markkinoille. Rautateiden kehittyessä ja karjan kuljetuksen siirtyessä vaunuihin, koirien tarve väheni merkittävästi ja niiden määrä romahti nopeasti.
Rotu elpyi vuonna 1901, kun saksalainen poliisivirkailija käytti rottweilereitä aggressiivisten merimiesten karkottamiseen. Tämä johti siihen, että koiria alettiin käyttää poliisivoimissa. Vuonna 1910 Saksan poliisiviranomaiset tunnustivat virallisesti rottweilerin palveluskoiraksi yhdessä saksanpaimenkoiran ja airedalenterrierin kanssa.
Ulkonäkö ja rotustandardit
Rottweilereilla on voimakas ruumiinrakenne, syvä rintakehä ja vahva leuka. Niiden turkki on lyhyt ja sileä, tavallisesti musta ruskeilla merkeillä varustettuna. Rotumääritelmä edellyttää keskikokoisia, riippuvia korvia ja tummanruskeat silmät. Niiden häntä on perinteisesti typistetty, mutta käytäntö vaihtelee maittain.
Huomioitavaa on, että vuonna 1996 rotustandardia muutettiin niin, että hännän ja korvien ei tarvitse olla typistetyt. Lisäksi Suomessa hännän ja korvien typistäminen on lailla kielletty ja sitä pidetään eläimiä kohtaan julmana. Siksi nykyään kaikki rottweilert maassa ovat pitkähäntäisiä.
Terveys ja sairaudet
Rottweilert ovat yleisesti ottaen terveitä koiria, mutta niillä on tiettyjä terveysriskejä. Näihin kuuluvat lonkka- ja kyynärniveldysplasia, sydänsairaudet ja silmäongelmat. Siksi on suositeltavaa tehdä säännöllisiä eläinlääkärintarkastuksia ja geneettisiä testejä, jotta mahdolliset terveysongelmat voidaan tunnistaa ja hoitaa varhaisessa vaiheessa.
Kuten kaikilla koiraroduilla, myös tällä rodulla esiintyy joskus syöpää. David Waters, PhD, DVM, Gerald P. Murphy Cancer Foundation -säätiöstä on suorittanut syövän ehkäisytutkimuksia, joita rahoittaa Rottweiler Health Foundation. Tohtori Waters havaitsi, että syövän esiintyvyys ja pitkäikäisyys liittyvät huolelliseen rokottamiseen, joka vahvistaa immuunijärjestelmää, sekä urosten ja narttujen pitämiseen kuusivuotiaiksi asti.
Luonne
Rottweilert ovat älykkäitä koiria, jotka määrittävät reviirinsä ja puolustavat sitä aktiivisesti vieraita vastaan. Ne ovat uskollisia, rohkeita ja itsevarmoja, mutta voivat olla myös itsepäisiä. Jos näitä koiria ei ole asianmukaisesti koulutettu ja sosiaalistettu, ne voivat muuttua dominoiviksi tai aggressiivisiksi.
Huolimatta pelottavasta ulkonäöstään rottweilert ovat erittäin kiintyneitä omistajiinsa. Yksin jätettyinä ne alkavat usein surra ja ulvoa. Tämä käytös saattaa jatkua kunnes omistaja palaa takaisin.
Tottelevaisten koirien kehittämiseksi niitä tulisi kouluttaa jo varhaisesta iästä lähtien. Rottweilerille suositellaan vahvasti ammattimaisen kouluttajan ohjausta. On erittäin tärkeää, että tämä rotu tunnustaa omistajansa johtajuuden.
Käyttäytyminen lasten ja muiden eläinten kanssa
Vaikka rottweilert ovat voimakkaita ja suojelevia, ne ovat yleensä hyvin rakastavia ja ystävällisiä perheenjäseniä kohtaan. Ne tunnetaan kärsivällisyydestään ja hyväntahtoisuudestaan lapsia kohtaan ja sopivat hyvin aktiiviseen perheeseen. Vahvan suojeluvaiston ansiosta ne ovat myös erinomaisia vahtikoiria.
On kuitenkin muistettava, että eläinten käyttäytyminen voi olla arvaamatonta. Huonosti käyttäytyvä rottweiler saattaa hyökätä lapsen kimppuun. Tämän vuoksi koiraa ei koskaan pitäisi jättää pienen lapsen kanssa yksin.
| Rodun erityispiirteet | |
|---|---|
| Suhtautuminen lapsiin | Hyvä, mutta valvottava |
| Suhtautuminen muihin eläimiin | Varauksellinen, vaatii sosiaalistamista |
| Päivittäinen liikunta | Runsas, vähintään 2 pitkää lenkkiä |
| Ulkoilun kesto | 1-2 tuntia päivässä |
| Hoidon erityispiirteet | Säännöllinen harjaus, kynsien leikkuu |
| Terveys ja sairaudet | Lonkka- ja kyynärdysplasia, sydänsairaudet |
| Älykkyys | Korkea |
| Koulutettavuus | Hyvä, mutta vaatii johdonmukaisuutta |
Hoito-ohjeet
Rottweilerin lyhytkarvainen turkki vaatii säännöllistä harjausta pysyäkseen puhtaana ja kiiltävänä. Hampaat tulisi puhdistaa ja kynnet leikata viikoittain. Ne tarvitsevat myös paljon fyysistä aktiviteettia, kuten kävelylenkkejä, leikkiaikaa ja ajattelua stimuloivia toimintoja. Nämä energiset koirat tarvitsevat vähintään kaksi pitkää kävelylenkkiä päivässä.
Rottweilert rakastavat metsäretkiä. Ne nauttivat myös uimisesta ja juoksemisesta. Tämän rodun edustajat kommunikoivat mielellään ihmisten kanssa ja ovat hyvin sosiaalisia. Kuitenkin ne saattavat olla varovaisia vieraiden suhteen.
Lisäksi on tärkeää stimuloida jatkuvasti niiden henkistä aktiivisuutta. Keskustele koirasi kanssa säännöllisesti ja leiki sen kanssa erilaisia pelejä. Pyydä sitä etsimään ja noutamaan esineitä.
Rottweilert tarvitsevat tasapainoista ja ravintorikasta ruokavaliota, joka sisältää proteiineja, hiilihydraatteja, vitamiineja ja mineraaleja. Ylipaino voi olla ongelma, joten ruuan määrää ja kalorien saantia tulee tarkkailla huolellisesti.
Lisääntyminen ja pennut
Rottweilert saavuttavat sukukypsyyden noin kuuden ja kahdentoista kuukauden iässä. Pentueessa on tyypillisesti 8-11 pentua. Pentujen kasvatus ja sosiaalistaminen alkaa varhain, mikä takaa niiden hyvän käytöksen ja sosiaaliset taidot tulevaisuudessa.