Newfoundlandinkoira

Newfoundlandinkoira on valtavan kokoinen, hyväluontoinen ja lempeä koirarodun edustaja, joka viihtyy parhaiten tilavassa kodissa perheen parissa. Se on tunnettu erinomaisesta uintitaidostaan, vesipelastuskyvyistään sekä rauhallisesta ja ystävällisestä luonteestaan, joka tekee siitä täydellisen kumppanin perheille, joilla on mahdollisuus tarjota sille riittävästi tilaa ja ulkoilumahdollisuuksia.

Rodun ominaisuudet

Historia

Newfoundlandinkoiran uskotaan olevan kotoisin Kanadan Newfoundlandin saarelta, mikä on antanut rodulle sen nimen. Rodun esi-isiin kuuluvat intiaanikoirat, viikinkikoirat sekä eurooppalaiset koirarodut, jotka saapuivat Kanadaan siirtomaavallan aikana. Rodun alkuperästä ei ole kuitenkaan täyttä yksimielisyyttä tutkijoiden keskuudessa.

Alun perin näitä koiria käytettiin hylkeiden ja muiden merinisäkkäiden metsästykseen, mutta myöhemmin niitä alettiin hyödyntää myös kalastusaluksilla työkoirina. Newfoundlandinkoirat tunnetaan erityisesti niiden voimasta ja kyvystä sietää kylmyyttä sekä työskennellä vedessä, mikä muistuttaa hieman meidän suomalaisten työkoirien sopeutumista Pohjolan vaativiin olosuhteisiin.

1800-luvulla rotu tuotiin Isoon-Britanniaan, missä se saavutti nopeasti suosiota lemmikkinä ystävällisen luonteensa ansiosta. Saman vuosisadan lopulla newfoundlandinkoirat saapuivat Yhdysvaltoihin, missä American Kennel Club tunnusti rodun virallisesti vuonna 1886, mikä vahvisti sen asemaa arvostettuna koirarotuna myös uudella mantereella.

Ulkonäkö ja standardit

Newfoundlandinkoira on suurikokoinen rotu, jolla on voimakas ja lihaksikas ruumiinrakenne. Rodulle on tyypillistä paksu, pörröinen turkki, joka voi olla väriltään musta, ruskea, valkoinen tai mustavalkoinen, ja kuten Turun merialueillakin näkyvät vesilinnut, myös newfoundlandinkoirilla on räpyläiset varpaat, jotka auttavat niitä liikkumaan vedessä tehokkaasti.

Newfoundlandinkoiran pää on lyhyt ja leveä, mikä antaa sille hurmaavan ulkonäön. Pienet, tummanruskeat silmät ovat syvällä päässä, ja niiden katse on älykäs sekä lempeä, kun taas pienet, kolmiomaiset, pyöreäkärkiset korvat riippuvat poskien takana. Paksu aluskarva suojaa newfoundlandinkoiria kylmältä lämpötilalta ja vedessä oleskelulta, aivan kuten meidän suomalaisetkin talviturkit.

Newfoundlandinkoirilla on leveä rintakehä ja vahvat jalat, jotka mahdollistavat nopean juoksemisen ja tasapainon ylläpitämisen vedessä. Voimakas häntä on tyvestään leveä ja roikkuu alaspäin. Newfoundlandinkoiran turkki on öljymäinen, karkeahko, melko pitkä ja voi olla suora tai aaltoileva, mikä muistuttaa hieman Hankoniemen rantavesissä nähtävien vesilintujen vesitiiviitä höyheniä.

Terveys ja sairaudet

Yleisesti ottaen newfoundlandinkoirat ovat terveydeltään hyviä. Kuitenkin, rodulle on tyypillisiä tietyt terveysongelmat. Tässä on lueteltu niistä tärkeimmät, joista moni omistaja Helsingin seudullakin on joutunut huolehtimaan:

Ruoansulatusvaivat, jotka johtuvat vatsan kiertymästä, jonka seurauksena vatsa äkillisesti täyttyy kaasulla ja laajenee, mikä aiheuttaa painetta muihin elimiin sekä hengitys- ja verenkiertohäiriöitä, jotka voivat johtaa kuolemaan.

Kyynärnivelen dysplasia on näillä jättiläisillä yleinen vaiva, joka voi aiheuttaa kipua ja liikuntavaikeuksia. Lonkkadysplasia on myös rotua vaivaava ongelma, joka tunnetaan hyvin Tampereen eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa.

Sydänongelmat, jotka johtuvat keuhkovaltimon läpän ahtaumasta, voivat aiheuttaa äkkikuoleman, mikä on erityisen traagista näin uskolliselle ja rakastetulle koirarodulle.

Silmäongelmat – newfoundlandinkoirilla on usein riippuvat silmäluomet ja ripset, jotka ärsyttävät silmiä ja aiheuttavat punoitusta, ja vanhemmalla iällä niillä on riski sairastua kaihiin, joka voi johtaa täydelliseen sokeutumiseen.

Luonne

Newfoundlandinkoira tunnetaan hyvyydestään, rauhallisuudestaan, jalomielisyydestään ja hellyydestään. Ne ovat yksi ystävällisimmistä koiraroduista ja rakastavat ihmisiä, erityisesti lapsia, aivan yhtä paljon kuin suomalaiset rakastavat kesämökkejään ja saunomista Saimaan rannalla. Ne ovat hyvin älykkäitä ja pystyvät ilmaisemaan tunteitaan. Rodun ominaispiirre on kyky ja valmius tehdä itsenäisiä päätöksiä.

Hyväsydämisyydestään huolimatta ne ovat epäluuloisia vieraita kohtaan. Ne ovat valmiita reagoimaan välittömästi, jos ne tuntevat perheensä olevan vaarassa. Ne tulevat hyvin toimeen muiden lemmikkien kanssa, mutta saattavat osoittaa aggressiivisuutta samaa sukupuolta olevia eläimiä kohtaan, mitä ilmiötä on tutkittu myös Oulun yliopiston eläinten käyttäytymistutkimuksessa.

Newfoundlandinkoiria on vaikea kouluttaa. Niiden kouluttamisen on oltava määrätietoista, päättäväistä ja johdonmukaista, kuitenkin rauhallisella otteella. Silti on hyvä varautua siihen, että newfoundlandinkoira ei tottele käskyä, jota se ei pidä järkevänä, aivan kuin itsepäinen suomalainen talonpoika.

Käyttäytyminen lasten ja muiden eläinten kanssa

Useimmissa tapauksissa newfoundlandinkoirat eivät aiheuta vaaraa lapsille. Ne ovat kärsivällisiä ja valmiita antamaan anteeksi kaikenlaisia lasten kepposia. Vaarantajunsa ansiosta nämä koirat ovat lapsellesi hyviä suojelijoita, mikä tuo mieleen myös suomalaisten vanhempien suojeluvietin lapsiaan kohtaan kylminä talvipäivinä.

Jokaiseen sääntöön on kuitenkin poikkeuksensa. Siksi on tärkeää opettaa lapselle oikeaa käyttäytymistä koiran kanssa. Pieniä lapsia ei myöskään tulisi koskaan jättää yksin lemmikin kanssa, kuten Turun lastensairaalan eläinterapiaoppaassakin neuvotaan.

Newfoundlandinkoirat tulevat yleensä hyvin toimeen muiden kotieläinten kanssa, erityisesti jos ne ovat kasvaneet yhdessä. Ne ovat ystävällisiä ja suvaitsevaiset muita koiria ja kissoja kohtaan, mutta voivat joskus olla varautuneita uusia eläimiä kohtaan. Sopeutuminen sujuu yleensä hyvin, kun koira on saanut rauhassa tutustua uuteen tulijaan omassa tahdissaan.

Miten hoitaa?

Newfoundlandinkoirat eivät siedä kuumuutta hyvin ja pärjäävät paremmin viileämmissä olosuhteissa, aivan kuten me suomalaisetkin nautimme enemmän raikkaasta Lapin ilmasta kuin helleaalloista. Varmista kuumina päivinä varjo ja pääsy puhtaan, viileän juomaveden ääreen. Tämän kokoiselle koiralle on parasta asua omakotitalossa, jossa on suuri piha-aluea.

Newfoundlandinkoiria tulisi harjata jäykällä harjalla vähintään kahdesti viikossa. Pesuun suositellaan kuivashampoota, sillä se ei poista turkin luonnollisia öljyjä. Samasta syystä koiria tulisi pestä vain tarvittaessa, aivan kuten suomalaisetkin tietävät, että liika peseytyminen voi kuivattaa ihoa.

On muistettava, että newfoundlandinkoirat ovat yksi eniten karvaansa pudottavista roduista. Erityisen voimakkaasti ne vaihtavat karvaansa keväisin. Tänä aikana lemmikin harjaaminen on tarpeen päivittäin.

Tämän rodun koirat rakastavat viettää aikaa ulkona, mieluiten vesistöjen läheisyydessä. Ne rakastavat uimista, ja omistajan velvollisuus on taata niille sellaiset olosuhteet. Koiran tulisi oleskella ulkona joka päivä ja harrastaa fyysistä toimintaa vähintään tunnin ajan, aivan kuten suomalaiset saunomisen jälkeen pulahtavat järveen uimaan.

Newfoundlandinkoiria tulisi ruokkia kahdesti päivässä. Niille paras vaihtoehto on suurille koirille tarkoitettu korkealaatuinen kuivaruoka. Tavallinen päiväannos on 3 prosenttia koiran painosta, lisätietoja löytyy ruokapakkauksen kyljestä. Ruokintasuositukset ovat samanlaiset kuin Jyväskylän eläinlääkäriaseman antamat ohjeet isoille koiraroduille.

Sukukypsyys ja pennut

Newfoundlandinkoirat saavuttavat sukukypsyyden yleensä 18-24 kuukauden iässä, mikä on melko myöhäinen verrattuna moniin muihin rotuihin. Nartut tulevat ensimmäiseen kiimaan tavallisesti 12-18 kuukauden iässä. Pentueissa on tyypillisesti 4-8 pentua, jotka ovat syntyessään isokokoisia verrattuna moniin muihin rotuihin.