Lakelandinterrieri

Lakelandinterrieri on pieni mutta energinen koirarotu, jonka juuret juontavat Englannin järviseudulta. Tämä ketterä ja älykäs terrieri tunnetaan sitkeydestään, terävästä älystään ja uskollisuudestaan omistajaansa kohtaan. Lakelandinterrieri (englanniksi Lakeland Terrier) sopii erinomaisesti aktiivisille omistajille, jotka voivat tarjota tälle energiselle koiralle riittävästi liikuntaa ja virikkeitä.

Rodun ominaisuudet

Historia

Lakelandinterrierin historia ulottuu 1700-luvulle, jolloin rotu jalostettiin Englannin järviseudulla. Rodun esi-isinä toimivat vanha englantilainen mustaruskea terrieri ja Fell-terrieri, joita käytettiin pääasiassa maatiloilla tuhoeläinten torjuntaan. Pienen kokonsa ja energisyytensä ansiosta rodusta tuli ihanteellinen apulainen ahtaissa ja vaikeapääsyisissä paikoissa.

Lakelandinterrieriä tunnettiin alun perin Fell-terrierin tai Patterdale-terrierin nimellä. Toisin kuin muut terrierit, jotka rajoittuivat saaliin jäljittämiseen ja merkitsemiseen, Lakelandinterrierin piti kyetä tappamaan petoeläimet, kuten ketut, suoraan luolissa. Englannin Lake Districtin vuoristoinen ja kivinen maasto ei soveltunut hevosen selässä tapahtuvaan ketunmetsästykseen, joten tarvittiin vahva ja kestävä koira, joka pystyisi metsästämään jalkaisin.

Rodun standardisointi alkoi 1920-luvulla, jolloin Lakelandinterrieri risteytettiin kettuterrierin ja airedalenterrierin kanssa. Iso-Britannian kennelliitto tunnusti rodun virallisesti joko vuonna 1921 tai 1928, lähteestä riippuen. Amerikan kennelliitto lisäsi Lakelandinterrierin rekisteriinsä vuonna 1934. Nykyään rotu on saavuttanut tunnustusta myös näyttelykoirana, voittaen kahdesti ”Best in Show” -tittelin sekä Cruftsissa että Westminsterin kennelliiton näyttelyssä.

Ulkonäkö ja standardit

Lakelandinterrierin ulkonäkö on kompakti mutta lihaksikas. Sillä on kolmikulmainen pää, tummanruskeat tai mustat silmät sekä vahva leuka. Karvapeite on tiheä ja karkea, mikä suojaa koiraa kylmältä ja kosteudelta, väreinä musta, ruskea, punainen tai harmaa.

Rodun häntä on tyypillisesti korkealle asettunut ja usein typistetty, mutta monissa maissa suositaan nykyään luonnollista häntää. Korvat ovat pienet ja eteenpäin suuntautuneet, mikä antaa koiralle valpaan ja energisen ilmeen.

Terveys ja sairaudet

Lakelandinterrieri on yleisesti ottaen terve rotu, ja rotukohtaisia sairauksia esiintyy hyvin harvoin. Kaikki terveysongelmat on rekisteröity vain hyvin alhaisilla esiintymistiheyksillä. Kuten jokaisen koiran kohdalla, on tärkeää tarkistaa säännöllisesti korvat mahdollisten tulehdusoireiden varalta ja puhdistaa niitä tarvittaessa.

Luonne

Lakelandinterrieri on rohkea, iloinen ja itsenäinen koira. Se tunnetaan leikkisästä luonteestaan ja uteliaisuudestaan, mutta se voi olla varovainen vieraita kohtaan. Rodun edustajat ovat älykkäitä, mutta voivat olla myös hieman itsepäisiä, minkä vuoksi ne tarvitsevat johdonmukaista koulutusta.

Käyttäytyminen lasten ja muiden eläinten kanssa

Nämä koirat tulevat yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, mutta niiden energinen luonne vaatii varovaisuutta pienten lasten läheisyydessä. Ne sopeutuvat hyvin muiden koirien kanssa, jos ne on sosiaalistettu varhain. Pienten lemmikkieläinten kanssa voi esiintyä ongelmia, sillä rodulla on säilynyt vahva metsästysvaisto.

Hoitaminen

Lakelandinterrieri tarvitsee säännöllistä hoitoa, mukaan lukien karvojen harjaamista kahdesta kolmeen kertaan viikossa. Karvapeite pitää trimmata pari kertaa vuodessa, jotta se pysyisi hoidettuna ja siistinä. Päivittäisten kävelylenkkien tulisi kestää vähintään tunnin, jotta koiran aktiivisuustarve tyydyttyisi.

Rodun edustajat tarvitsevat tasapainoista ruokaa, joka sisältää proteiinia, rasvoja ja hiilihydraatteja. Laadukas kuivaruoka, joka on tarkoitettu pienille ja aktiivisille koirille, sopii niille hyvin. Ruoka-annosten määrä ja koko tulisi määrittää koiran aktiivisuuden ja iän mukaan.

Sukukypsyys ja pennut

Lakelandinterrierit saavuttavat sukukypsyyden noin 6-8 kuukauden iässä. Pentueessa on tavallisesti 4-6 pentua, mutta määrä voi vaihdella. Pennut tarvitsevat varhaista sosiaalistamista ja koulutusta kehittyäkseen tasapainoisiksi aikuisiksi koiriksi.