Keeshond
Keeshond on keskikokoinen, pörröturkkinen koirarotu, joka tunnetaan iloisesta luonteestaan, älykkyydestään ja uskollisuudestaan. Tämä hollantilainen vahtikoira sopii erinomaisesti perheisiin sen ystävällisen ja sopeutuvaisen luonteen ansiosta. Alkuperäiseltä nimeltään ”Wolfspitz”, keeshond tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja seurustelua, mutta on varsin tyytyväinen myös kaupunkiasumiseen.
Rodun ominaisuudet
| Alkuperämaa | Hollanti |
| Elinikä | 12-15 vuotta |
| Säkäkorkeus | Urokset: 45-49 cm, Nartut: 43-47 cm |
| Paino | 16-23 kg |
| Silmät | Mantelin muotoiset, tummanruskeat |
| Turkki | Tiheä ja pöyheä, harmaasävyinen mustasta vaaleaan |
| Luonne | Ystävällinen, älykäs, uskollinen |
| Pentueen koko | 4-8 pentua |
| Keskimääräinen hinta | 1000-1500 euroa |
Historia
Keeshondin juuret juontavat 1700-luvun Hollantiin, missä rotua käytettiin vahtikoirana maatiloilla ja laivoilla. Alun perin tunnettiin nimellä ”hollantilainen suokoira” tai ”hollantilainen spitz”, ja nämä koirat olivat arvostettuja niiden valppauden ja työteliäisyyden ansiosta. Talonpojat ja merenkulkijat luottivat näihin koiriin omaisuutensa ja perheensä suojelemisessa.
Koira sai nimensä 1700-luvun hollantilaisen poliitikon Cornelis (Kees) de Gijselaarin mukaan, joka johti kapinaa Oranian hallitsijasukua vastaan. Keeshondista tuli kapinallisten symboli, ja Oranian suvun palattua valtaan rotu lähes katosi. Nimi ”keeshond” on yhdistelmä: ”kees” on Corneliuksen lempinimi ja ”hond” tarkoittaa hollanniksi koiraa. Alankomaissa ”keeshond” viittaa kaikkiin saksalaisperäisiin spitz-koiriin, pienimmästä pomeranianista aina suurimpaan wolfspitziin (keeshond).
1800-luvun lopulla alkoi rodun elvyttäminen, kun muutamat koiraharrastajat alkoivat jälleen kasvattaa keeshondeja. Tätä taustaa vasten perustettiin 1900-luvun alussa Hollannissa Keeshond-kerho. Amerikan Kennelklubi (AKC) tunnusti rodun virallisesti vuonna 1930. Siitä lähtien keeshondit ovat olleet suosittuja sekä perhekoirina että näyttelyissä ympäri maailmaa. Niiden karismaattinen olemus, kaunis turkki ja ystävällinen luonne ovat tehneet niistä monien koiraharrastajien suosikkeja.
Ulkonäkö ja rotustandardit
Keeshond on sopusuhtainen, harmonisen rakenteen omaava keskikokoinen koira. Sillä on vahva rintakehä sekä suorat ja voimakkaat raajat. Keeshondin häntä on pitkä ja tuuhea, ja se kaareutuu selän päälle muodostaen kauniin ”plyymiviuhkan”.
Keeshondin paksu ja pörröinen turkki on rodun silmiinpistävimpiä ominaisuuksia. Väritys vaihtelee harmaansävyisestä mustaan. Silmät ovat mantelin muotoiset, keskikokoiset ja syvän ruskeat, luoden ilmeikkään kontrastin vaaleampaa turkkia vasten.
Terveys ja sairaudet
Keeshond on yleisesti ottaen terve rotu, mutta jotkut sairaudet esiintyvät rodulla tavallista useammin. Näihin kuuluvat perinnölliset lonkka- ja kyynärnivelen dysplasiat, silmäsairaudet kuten kaihi sekä sydänsairaudet. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset auttavat havaitsemaan ja hoitamaan mahdollisia terveysongelmia varhaisessa vaiheessa.
Luonne
Keeshond on erittäin ystävällinen ja ihmisläheinen koira. Rodun edustajat nauttivat perheen kanssa vietetystä ajasta ja ovat tunnettuja iloisesta ja ystävällisestä luonteestaan. Keeshondit ovat uskollisia ja suojelevia, mikä tekee niistä erinomaisia vahtikoiria.
Keeshondit ovat äärimmäisen älykkäitä ja oppimiskykyisiä. Niitä on suhteellisen helppo kouluttaa ja ne kykenevät oppimaan suuren määrän erilaisia käskyjä ja temppuja. Niillä on voimakas miellyttämisen halu, mikä tekee harjoittelusta entistäkin helpompaa.
Keeshondit lasten ja muiden eläinten kanssa
Keeshondit ovat erinomaisia lapsiperheiden koiria. Ne ovat kärsivällisiä ja ystävällisiä sekä tulevat hyvin toimeen muiden eläinten kanssa. Tämän koiran valitsee usein ”omistajakseen” se perheenjäsen, jonka kanssa se viettää eniten aikaa.
| Rodun erityispiirteet | |
|---|---|
| Suhtautuminen lapsiin | Erinomainen, kärsivällinen ja lempeä |
| Suhtautuminen muihin eläimiin | Yleensä ystävällinen ja sosiaalinen |
| Päivittäinen liikunnantarve | Kohtalainen, tarvitsee säännöllistä liikuntaa |
| Ulkoilun kesto | 1-2 tuntia päivässä |
| Hoidon erityispiirteet | Säännöllinen harjaus, turkki ei vaadi leikkausta |
| Terveys ja sairaudet | Yleisesti terve, tarkkailtava lonkka- ja silmäsairauksia |
| Älykkyys | Erittäin älykäs |
| Koulutettavuus | Helppo kouluttaa, oppii nopeasti |
Hoito-ohjeet
Keeshondit tarvitsevat säännöllistä hoitoa, mutta tavallisesti riittää, että turkki harjataan kerran viikossa karvaharjalla. Tämä poistaa pohjavillaa ja vähentää irtokarvaa. Ainoa tarvittava trimmaus on tassujen, anturoiden ja säärten siistiminen.
Omistajat voivat harjata koiriaan kerran viikossa ja viedä ne neljän-kuuden viikon välein trimmaajalle pesua ja kuivausta varten, tai tehdä tämän itse kotona. Näyttelykoirat pestään muutama päivä ennen näyttelyviikonloppua. Kynnet tulisi leikata vähintään kerran kuukaudessa, ja hampaita pitäisi harjata ainakin kerran viikossa.
Keeshondit sopeutuvat erilaisiin ympäristöihin, mutta ne tarvitsevat säännöllistä liikuntaa ja seurustelua omistajansa kanssa. Päivittäinen vapaana juokseminen tai mukava kävelylenkki tekee niille hyvää niin fyysisesti kuin henkisestikin, minkä jälkeen ne kipuavat mielellään sohvallesi, kun luet tai katsot televisiota.
Ruokinta
Keeshondin ruoka-annoksen tulisi olla noin 1,5-2,5 kuppia laadukasta koiranruokaa päivässä, jaettuna kahdelle aterialle. Luonnollisesta ruoasta sopivat esimerkiksi liha, kala, vihannekset ja viljat, joiden tulisi kuulua osana niiden päivittäiseen ruokavalioon.
Keeshondin pennut
Keeshondin nartut tulevat sukukypsiksi noin 6-9 kuukauden iässä, mutta ensimmäistä astutusta suositellaan vasta 2-vuotiaana. Tavallisesti pentueessa on 4-8 pentua.
Pentujen sosiaalistaminen ja koulutus tulisi aloittaa jo varhaisessa vaiheessa. Keeshondin pennut ovat leikkisiä ja uteliaita, ja oppimisprosessi on yleensä suhteellisen helppoa niiden hyvän oppimiskyvyn ja miellyttämisen halun ansiosta.