Japaninterrieri

Japaninterrieri on pieni ja energinen koirarotu, joka sopii erinomaisesti aktiivisille perheille. Tämä kompakti ja ystävällinen koira viihtyy hyvin myös kerrostaloasunnossa ja on luonteeltaan uskollinen ja utelias kumppani. Japanissa syntynyt rotu tunnetaan alkuperäisellä nimellään ”Nihon Teria” ja sen keskimääräinen hinta Euroopassa on 800-1200 euroa.

Rodun ominaisuudet

Historia

Japaninterrierin historia ulottuu Edo-kaudelle, noin vuoteen 1700. Rodun perustana olivat englantilaiset sileäkarvaiset kettuterrierit, jotka hollantilaiset merimiehet toivat Nagasakiin saapuessaan. Nämä kettuterrierit risteytettiin paikallisten japanilaisten pienikokoisten rotukoirien kanssa, mikä johti ensimmäisten pienten terrierimäisten koirien syntyyn, joita alettiin pitää Japanin ensimmäisinä terriereinä.

1900-luvun alussa, Meiji-kauden lopussa, Koben kaduilla nähtiin näiden koirien jälkeläisiä, joita kutsuttiin ”Kobe-terriereiksi”. Nämä koirat muistuttivat nykyaikaisten sileäkarvaisten kettuterrierien ja japaninterrierien risteytystä. Niitä kutsuttiin myös nimillä ”Oyuki-terrierit” ja ”Mikado-terrierit”, ja ne olivat suosittuja sekä paikallisten japanilaisten että ulkomaalaisten keskuudessa.

Vuonna 1901 Koben lähellä Nadan kaupunginosassa syntyi koira nimeltä Kuro, joka tarkoittaa japaniksi mustaa. Kuro oli Japaniin tuotujen englantilaisten kääpiöterrierien ja kääpiöbullterrierien jälkeläinen. Kuron jälkeläiset risteytettiin Kobe-terrierien kanssa, mistä syntyi hyvin lyhytkarvainen, hoikkarakenteinen ja pieni terrierityyppinen koira, josta tuli tunnettu japaninterrierinä.

Ulkonäkö ja rotustandardit

Japaninterrieri on pieni, siro koira, jonka keho on sopusuhtainen. Sillä on sileä ja lyhyt turkki, joka on tyypillisesti valkoinen mustilla tai ruskeilla laikuilla. Koiran pää on elegantti pienine tumminen silmineen, ja korvat ovat kolmiomaiset suuntautuen eteenpäin tai sivuille.

Rodun häntä on tyypillisesti lyhyt ja korkealle asettunut. Se voi olla joko luonnostaan lyhyt tai typistetty. Japaninterrieriä arvostetaan esteettisen ulkonäkönsä ja eleganttien piirteidensä vuoksi, jotka yhdistyvät käytännöllisiin ominaisuuksiin.

Vuonna 1902 rodun standardi kehitettiin ja rotu tunnustettiin virallisesti Japanin kennelliiton toimesta. Japaninterrierit tulivat laajemmin tunnetuiksi vasta 1940-luvulla, kun suurkaupungeissa alettiin suosia pieniä ja aktiivisia koiria suurten vahtikoirien sijaan, mutta rotu kohtasi vakavia uhkia sekä toisen maailmansodan aikana että vuonna 1948, kun länsimaiset rodut tulivat muodikkaiksi japanilaisten keskuudessa.

Terveys ja sairaudet

Japaninterrierit ovat yleensä terveytä, mutta ne voivat olla alttiita joillekin perinnöllisille sairauksille. Yleisimpiä ongelmia ovat polvilumpion sijoiltaanmeno ja allergiat, erityisesti ihottumat. Lisäksi rodulla voi esiintyä hammasongelmia, minkä vuoksi säännöllinen suunhoito on tarpeen.

Rodun terveyden varmistamiseksi pentujen vanhempia tulisi testata geneettisten sairauksien varalta. Suositeltavaa on tehdä terveystarkastuksia, jotka kattavat silmien, polvien ja sydämen tutkimukset. Oikea ravitsemus ja aktiivisuus auttavat ylläpitämään koiran terveyttä pitkällä aikavälillä.

Luonne

Japaninterrierit ovat energisiä, uteliaita ja uskollisia kumppaneita. Niillä on terriereille tyypillinen luonne, mikä tarkoittaa itsenäisyyttä ja jonkin verran itsepäisyyttä. Silti ne ovat kiintyneitä omistajaansa ja hakevat usein läheisyyttä.

Rotu sopii hyvin perheille, jotka etsivät aktiivista ja leikkisää koiraa. Nämä koirat ovat nopeita oppimaan, mutta tarvitsevat johdonmukaista ja kärsivällistä koulutusta. Niiden ystävällisyys ja älykkyys tekevät niistä erinomaisia seuralaisia.

Japaninterrierit ovat myös tunnettuja vilkkaudestaan ja hyvästä sopeutumiskyvystään eri ympäristöihin. Ne viihtyvät yhtä hyvin maaseudulla kuin kaupunkiasunnossakin, kunhan saavat riittävästi liikuntaa ja virikkeitä päivittäin.

Käyttäytyminen lasten ja muiden eläinten kanssa

Japaninterrierit tulevat yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, mutta niiden pieni koko tekee ne haavoittuvaisiksi kovakouraiselle kohtelulle. Ne ovat parhaita kumppaneita vanhemmille lapsille, jotka osaavat käsitellä koiraa hellästi.

Muiden eläinten kanssa ne voivat olla ystävällisiä, mutta terrierimäinen vaisto voi aiheuttaa jännitteitä pienempien lemmikkien kanssa. Varhainen sosiaalistaminen auttaa välttämään mahdollisia ongelmia. Yleensä ne ovat leikkisiä ja seurallisia muiden koirien kanssa.

Jos taloudessa on pieniä jyrsijöitä tai lintuja, on tärkeää valvoa japaninterrierin käyttäytymistä näitä eläimiä kohtaan. Terriereiden metsästysvaisto on vahva, joten huolellinen totuttaminen muihin lemmikkieläimiin on välttämätöntä rauhallisen yhteiselämän varmistamiseksi.

Hoito-ohjeet

Japaninterrierit tarvitsevat minimaalista hoitoa lyhyen turkkinsa ansiosta. Säännöllinen harjaaminen kerran viikossa auttaa pitämään turkin kunnossa ja vähentää karvanlähtöä. Koirien korvia tulisi tarkistaa ja puhdistaa kerran viikossa tulehdusten välttämiseksi.

On myös tärkeää leikata kynnet säännöllisesti ja harjata koiran hampaat tarvittaessa. Päivittäiset kävelylenkit ja henkinen stimulaatio ovat tärkeitä koiran hyvinvoinnin kannalta, ja japaninterrieri nauttii kohtuullisesta fyysisestä rasituksesta ollen tyytyväinen myös lyhyillä kävelyillä.

Japaninterrierin ruokavalion tulisi olla tasapainoinen ja laadukas. Pienikokoisena rotuna ne tarvitsevat pienissä annoksissa tarjoiltavaa ruokaa, joka sisältää tarvittavat vitamiinit ja mineraalit, ja suositeltavaa on valita erityisesti pienille roduille tarkoitettua kuivaruokaa.

Sukukypsyys ja pennut

Japaninterrierit saavuttavat sukukypsyyden yleensä 6-8 kuukauden iässä. Pentueen koko on yleensä pieni, vaihdellen 2-4 pentuun. Pennut syntyvät energisinä ja uteliaina, ja ne tarvitsevat paljon huomiota ja sosiaalistamista.

Nämä pienet ja aktiiviset pennut ovat nopeita oppimaan ja sopeutumaan uuteen kotiinsa. Varhainen koulutus ja sosiaalistaminen ovat tärkeitä, jotta pennuista kasvaisi tasapainoisia ja hyvin käyttäytyviä aikuisia koiria.