
Irlanninterrieri
Irlanninterrieri on keskikokoinen, energinen ja monipuolinen koirarotu, joka tunnetaan rohkeasta ja ystävällisestä luonteestaan. Se sopii erinomaisesti sekä perhekoiraksi että aktiivista elämäntapaa harrastaville henkilöille. Irish Terrier, kuten se kutsutaan alkuperämaassaan, on ihanteellinen kumppani niille, jotka arvostavat älykkyyttä, uskollisuutta ja elinvoimaa koirassa.
Rodun ominaisuudet
Alkuperämaa | Irlanti |
Elinikä | 13-15 vuotta |
Säkäkorkeus | Uros: 46-50 cm, Narttu: 45-48 cm |
Paino | Uros: 12-15 kg, Narttu: 11-14 kg |
Silmät | Tummat, eloisat |
Turkki | Punainen tai vehnänvärinen |
Luonne | Rohkea, älykäs, lojaali, energinen |
Pentuekoko | 4-6 pentua |
Keskihinta | 800-1500 euroa |
Historia
Irlanninterrierin historia ulottuu ainakin 1800-luvun puoliväliin saakka. Irlantilaisten lähteiden mukaan rotua on esiintynyt Irlannissa jo paljon ennen kuin saaren suojeluspyhimys Pyhä Patrick saapui sinne. Jotkut väittävät, että irlanninterrieri on vain pienempi versio paikallisesta irlanninsusikoirasta, vaikka niiden sukulaisuussuhde onkin melko etäinen.
Rodun tarkemmaksi esi-isäksi uskotaan mustanruskea karkeakarvainen terrieri, joka jalostettiin 200 vuotta sitten Englannissa kettujen metsästykseen ja rottien hävittämiseen. Lisäksi irlanninterrierin uskotaan olevan sukua suurille pähkinänruskean värisille terriereille, jotka elivät Corkin kreivikunnassa. Nämä koirat toimivat todennäköisesti perustana myös muille roduille, kuten walesinterrierille ja lakelandinterrierille.
Rodun virallinen tunnustaminen tapahtui vuonna 1870. Ensimmäiset standardoidut irlanninterrierit alkoivat ilmaantua vasta vuonna 1879, kun rotua varten perustettiin oma klubi. Sitä ennen rodulla oli useita eri tyyppejä, kokoja ja värejä: esimerkiksi Antrimin alueella terrierit olivat mustia, ruskeita tai valkoisia, kun taas Kerryn kreivikunnassa niitä esiintyi musta- ja ruskeaturkkisina. Ensimmäinen rotuyhdistys kielsi myös korvien typistämisen, mikä edisti rodun luonnollista kauneutta ja terveyttä.
Ulkonäkö ja rotustandardit
Irlanninterrieri on keskikokoinen koira, jolla on tyylikäs ruumiinrakenne. Sillä on lyhyt ja tiheä turkki, joka on tyypillisesti punainen tai vehnänvärinen. Rodun edustajilla on tummat, eloisat silmät, ja häntä on suora ja tavallisesti korkealle nostettu.
Turkki on hieman karkea ja säänkestävä, suojaten koiraa sekä sateelta että kylmältä. Korvat ovat pienet ja V:n muotoiset, laskeutuen päätä pitkin alaspäin. Yleinen olemus antaa vaikutelman vahvasta mutta sirosta koirasta.
Sairaudet ja terveys
Irlanninterrierit ovat yleisesti ottaen terveitä koiria, mutta rodulla voi esiintyä hyperkeratoosia (kovettuneet ja halkeilleet anturat), jota esiintyy harvoin Pohjois-Amerikassa, mutta useammin eurooppalaisissa linjoissa. Lisäksi voi esiintyä kystiinivirtsan erittymistä, joka aiheuttaa virtsarakkojen muodostumista, mutta tätä varten ei ole rodulle erityistä geneettistä testiä. Molempien sairauksien osalta on tärkeää kysyä kasvattajalta rodun terveydestä ja valita luotettava kasvattaja.
Luonne
Irlanninterrierit tunnetaan rohkeasta ja eloisasta luonteestaan. Ne ovat erittäin uskollisia perheelleen ja usein suojelevia tuntiessaan uhkaa. Rodun edustajat ovat uteliaita ja energisiä, minkä vuoksi ne tarvitsevat sekä henkistä että fyysistä stimulaatiota.
Vaikka ne ovat älykkäitä ja oppimishaluisia, niiden itsenäinen luonne voi tehdä koulutuksesta haastavaa. Positiivinen vahvistaminen ja johdonmukainen koulutus tuottavat parhaat tulokset. Lisäksi irlanninterrierit ovat leikkisiä ja sopivat hyvin aktiivisille omistajille.
Käyttäytyminen lasten ja muiden eläinten kanssa
Irlanninterrierit ovat yleensä ystävällisiä lasten kanssa, erityisesti jos ne ovat kasvaneet yhdessä. Ne nauttivat leikkiajasta ja ovat kärsivällisiä, mutta pienten lasten kanssa on syytä tarkkailla koiran energistä olemusta. Vaikka ne nauttivat lasten seurasta, on aina hyvä valvoa koiran ja lapsen välistä vuorovaikutusta.
Muiden eläinten kanssa nämä koirat voivat olla jonkin verran reviiriään puolustavia, erityisesti samaa sukupuolta olevien koirien kanssa. Varhainen sosiaalistaminen auttaa lieventämään näitä ominaisuuksia ja luomaan harmonisen yhteiselämän. Irlanninterrieri voi oppia tulemaan toimeen kissoja ja muita kotieläimiä, mutta pienemmät jyrsijät voivat herättää niiden metsästysvaiston.
Rodun erityispiirteet | |
Suhtautuminen lapsiin | Erittäin hyvä, leikkisä ja kärsivällinen |
Suhtautuminen muihin eläimiin | Vaatii sosiaalistamista, voi olla reviiriään puolustava |
Päivittäinen liikunta | Korkea, tarvitsee runsaasti liikuntaa |
Ulkoilun kesto | Vähintään 60 minuuttia päivässä |
Hoitovaatimukset | Säännöllinen harjaus, trimmaus neljännesvuosittain |
Terveys | Yleisesti terve, varottava hyperkeratoosia ja kystiinivirtsan erittymistä |
Älykkyys | Korkea, oppii nopeasti |
Koulutettavuus | Hyvä, mutta vaatii johdonmukaisuutta ja positiivista vahvistamista |
Hoito
Irlanninterrierin turkki vaatii säännöllistä harjausta kietoutumisen estämiseksi ja irtokarvojen poistamiseksi. Lisäksi koiran karkeaa turkkia tulisi trimmata neljännesvuosittain sen siistinä pitämiseksi. Päivittäiset kävelylenkit tulisi kestää vähintään 60 minuuttia, ja koira nauttii myös mahdollisuudesta juosta vapaana turvallisella alueella.
Kynsien leikkaaminen, korvien puhdistaminen ja hampaiden säännöllinen harjaus ovat myös tärkeitä. Ruokinnan osalta irlanninterriereille sopii laadukas kuivaruoka, joka vastaa niiden aktiivisuustasoa ja ikää. Suositeltavaa on jakaa päivittäinen ruoka-annos kahteen ateriaan, ja ruokavaliota voi täydentää tuoreilla ja keitetyillä vihanneksilla sekä lihalla.
On tärkeää varmistaa, ettei koira saa liikaa herkkuja tai rasvaista ruokaa, joka voi johtaa ylipainoon. Riittävä vedensaanti on myös erittäin tärkeää, erityisesti aktiiviselle koiralle. Hyvin hoidettu irlanninterrieri on onnellinen ja terve kumppani.
Lisääntymiskypsyys ja pennut
Irlanninterrierin nartut saavuttavat sukukypsyyden noin 6-12 kuukauden iässä. Tyypillisessä pentueessa syntyy yleensä 4-6 pentua. Varhainen sosiaalistaminen ja peruskoulutus ovat välttämättömiä, jotta pennut kasvavat tasapainoisiksi ja hyvin käyttäytyviksi koiriksi.
Pentujen hankinnassa on tärkeää valita vastuullinen kasvattaja, joka testaa jalostuskoiransa terveysongelmien varalta. Terve pentu on eloisa, utelias ja osoittaa kiinnostusta ympäristöään kohtaan. Kasvattajan tulisi tarjota tietoa rodun erityistarpeista ja antaa neuvoja pennun hoidossa.