Griffon bruxellois

Griffon bruxellois on pieni, mutta vahvarakenteinen belgialaisrotu, joka on tullut suosituksi erityisen ulkonäkönsä ja ihastuttavan luonteensa ansiosta. Tämä karvainen ystävä on täydellinen kumppani niin perheille kuin yksinäisillekin henkilöille, ja sen lämminhenkinen persoonallisuus tekee siitä ihanteellisen seuralaisen. Euroopan markkinoilla Griffon bruxellois -pennun keskimääräinen hinta on noin 1200-2000 euroa.

Rodun ominaisuudet

Historia

Griffon bruxellois’n juuret ulottuvat vuosisatojen taakse, jolloin griffonin kaltaisia koiria tunnettiin laajalti ympäri Eurooppaa. Jan van Eyckin vuonna 1434 maalaamassa ”Arnolfinin pariskunta” -teoksessa esiintyy pieni griffonin kaltainen koira, jonka ulkonäkö viittaa nykyisten griffonien esi-isiin. Tuolloin koirilla oli pidempi kuono kuin nykypäivän roduilla.

Rodun varsinainen kehitys alkoi 1800-luvun alussa Brysselissä, Belgian pääkaupungissa. Alun perin griffonit toimivat talleissa rottien pyydystäjinä, ja niitä kutsuttiin nimellä ”griffon d’ecurie” eli ”karkeatukkaiset tallikoirat”. Paikalliset ajurit jalostivat niitä risteytettyinä eri rotujen kanssa parantaakseen niiden metsästysominaisuuksia.

Tarkkoja jalostustietoja ei ole säilynyt, mutta rodun geneettisessä historiassa merkittäviä vaikuttajia olivat mopsi, englantilainen kääpiöspanieli, vanha belgialainen brabant-rotu ja mahdollisesti myös yorkshirenterrieri. Rodun historian käännekohta koitti 1870-luvulla, kun Belgian kuningatar Henrietta Maria ihastui griffoneihin.

Ulkonäkö ja standardit

Griffon bruxellois on pieni mutta tukeva koira, jolla on luonteenomainen litteä kuono ja isot, ilmeikkäät silmät. Turkki voi olla karkea tai sileä, ja väri vaihtelee punaisesta mustaan. Häntä on korkealle kiinnittynyt ja sitä kannetaan usein selän päällä kaarevana.

Terveys ja sairaudet

Griffon bruxellois’t ovat yleisesti ottaen terveitä, mutta voivat kärsiä hengitystieongelmista litteän kuononsa vuoksi. Yleisimpiä terveysongelmia ovat myös polvilumpion sijoiltaanmeno ja silmäsairaudet, kuten sarveiskalvon haavaumat. Ennen koiran ostamista on suositeltavaa tehdä geneettisiä testejä ja tarkistaa vanhempien terveyshistoria.

Luonne

Griffon bruxellois’n luonne on ainutlaatuinen ja ilmeikäs, mikä tekee siitä yhden erikoisimmista pienistä koiraroduista. Ne ovat älykkäitä ja nopeita oppimaan, mutta niiden itsenäinen ja hieman itsepäinen luonne voi tuoda haasteita koulutukseen. Siksi on tärkeää aloittaa sosiaalistaminen ja tottelevaisuuskoulutus jo varhaisessa vaiheessa, käyttäen positiivisia menetelmiä.

Rodun edustajat ovat poikkeuksellisen uskollisia ja kiintyvät syvästi omistajaansa tai perheeseensä. Ne haluavat olla huomion keskipisteenä ja nauttivat fyysisestä läheisyydestä, usein kiipeillen omistajan syliin tai seuraten häntä joka askeleella.

Griffon bruxellois’t ovat eloisia ja leikkisiä, mutta kokonsa huomioon ottaen ne sopivat paremmin rauhallisempiin koteihin. Ne ovat erinomaisia seuralaisia, mutta voivat olla valikoivia ystävyyssuhteidensa suhteen – vieraisiin ne suhtautuvat aluksi varovaisesti.

Käyttäytyminen lasten ja muiden eläinten kanssa

Griffon bruxellois’t sopivat hyvin lapsiperheisiin, mutta niiden pieni koko vaatii varovaista käsittelyä pienten lasten taholta. Ne tulevat hyvin toimeen muiden eläinten kanssa, jos ne on sosiaalistettu varhain. Joskus ne saattavat kuitenkin yrittää kompensoida pientä kokoaan liiallisella itsevarmuudella suurempia koiria kohtaan.

Hoito-ohjeet

Rodun edustajat tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, erityisesti jos niillä on karkea turkki. Harjaus tulisi tehdä vähintään kerran viikossa, ja sileäturkkisia koiria tulisi kylvettää tarpeen mukaan. Päivässä tarvitaan vähintään 30 minuutin kävelylenkki sekä älyllisten tehtävien ratkaisemista.

Griffon bruxellois’t tarvitsevat tasapainoista ravintoa, joka sisältää riittävästi proteiinia ja laadukkaita rasvoja. Annosten koko riippuu koiran iästä ja aktiivisuustasosta. Ruokavalio tulisi sopeuttaa pienille koirille sopivien ravintoaineiden mukaan.

Lisääntyminen ja pennut

Griffon bruxellois’t saavuttavat sukukypsyyden noin 9-12 kuukauden iässä. Pentueessa syntyy yleensä 2-4 pentua. Pentujen hoitaminen vaatii huomiota ja huolellista sosiaalistamista.