Dandiedinmontinterrieri
Dandiedinmontinterrieri on yksi pienimmistä ja harvinaisimmista terrieriroduista, jolla on omalaatuinen ulkonäkö sekä ystävällinen mutta itsenäinen luonne. Tämä rotu tunnetaan erityisesti pitkästä kehosta, lyhyistä jaloista ja pörröisestä päästä, mikä antaa sille ainutlaatuista charmia. Rodun alkuperäinen nimi on Dandie Dinmont Terrier, ja se maksaa Euroopan markkinoilla keskimäärin 1200-2500 euroa.
Rodun ominaisuudet
| Alkuperämaa | Iso-Britannia (Skotlanti) |
| Elinikä | 12-15 vuotta |
| Korkeus | Uros: 23-25 cm, Naaras: 20-23 cm |
| Paino | Uros: 10-12 kg, Naaras: 8-10 kg |
| Silmät | Isot ja tummat |
| Väritys | Sinappi tai pippuri |
| Luonne | Rohkea, älykäs, lojaali, itsenäinen |
| Pentue | 4-6 pentua |
| Keskihinta | 1200-2500 € |
Historia
Dandiedinmontinterrierin historia ulottuu noin 1700-luvulle, jolloin ensimmäiset kirjalliset maininnat tästä rodusta ilmestyivät. Tuohon aikaan niitä kuvailtiin ”karkeakarvaisiksi paikallisiksi terriereiksi”, joita arvostettiin salametsästäjien keskuudessa Cheviot-vuorilla Englannin ja Skotlannin rajalla. Rodun erinomaiset metsästysominaisuudet tekivät niistä arvostettuja apureita saukkojen ja mäyrien pyydystämisessä.
Sir Walter Scott, Skotlannin kuuluisa kirjailija, teki rodun tunnetuksi vuonna 1815 romaanissaan ”Guy Mannering”. Tässä teoksessa hän loi hahmon nimeltä Dandie Dinmont, maanviljelijän, jolla oli karvaisia ja omalaatuisen näköisiä terrierejä. Hahmo perustui todelliseen kasvattajaan James Davidsoniin, jolla oli kuuluisa kuuden työkoiran lauma: Old Mustard, Young Pepper, Young Mustard, Little Pepper, Little Mustard ja Old Pepper. Legendan mukaan kaikki nykyisin elävät dandiedinmontinterrierit voidaan jäljittää koiraan nimeltä Old Ginger, joka oli Old Pepperin jälkeläinen.
Kiitokseksi rodulle annetusta huomiosta näitä pitkäkehoisia ja kirkasilmäisiä koiria alettiin kutsua dandiedinmontinterriereiksi. Tämä rotu on ainoa, joka on nimetty fiktiivisen hahmon mukaan, ja niitä on pidetty Sir Walter Scottin rakastamina ”pieninä suurina koirina”.
Ulkonäkö ja standardit
Dandiedinmontinterrieri on pieni mutta vankkarakenteinen koira. Niillä on pitkä ja matala keho sekä lyhyet jalat, mikä antaa niille ainutlaatuiset mittasuhteet. Turkki on pehmeä ja silkkinen, useimmiten sinapinvärinen tai pippurinvärinen, ja niiden päätä koristaa pöyheämpi karva, mikä on rodulle ominaista.
Koiran silmät ovat suuret ja tummat, mikä antaa sille ystävällisen ja älykkään ilmeen. Häntä on keskipitkä ja hieman ylöspäin kaartuva. Kaikki nämä ominaisuudet muodostavat rodun standardin mukaisen harmonisen ulkonäön.
Terveys ja sairaudet
Dandiedinmontinterrieri on yleisesti hyvin terve rotu verrattuna moniin muihin koirarotuihin. Vaikka yksittäisissä tapauksissa saattaa esiintyä lymfoomaa, nämä tapaukset ovat harvinaisia ja rodun edustajat elävät enimmäkseen terveinä. Vastuuntuntoiset kasvattajat teettävät jalostuskoirillaan geneettisiä testejä välttääkseen mahdollisia terveysongelmia.
Kuten kaikilla roduilla, myös dandiedinmontinterrierin korvia tulisi tarkistaa säännöllisesti tulehduksien ehkäisemiseksi. Hampaiden hoito on myös tärkeää, ja niitä suositellaan puhdistamaan usein erityisesti koirille tarkoitetulla hammastahnalla. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset ja loishäätö takaavat koiralle pitkän ja terveen elämän.
Luonne
Dandiedinmontinterrierit ovat rohkeita, älykkäitä ja erittäin lojaaleja. Ne ovat leikkisiä ja rakastavat perhettään, mutta saattavat olla hieman varovaisia vieraita kohtaan. Tämä tekee niistä erinomaisia vahtikoiria.
Rodun edustajat ovat itsenäisiä mieleltään, mutta hyvin koulutettavissa, kun niitä motivoidaan positiivisilla menetelmillä. Joskus ne voivat olla itsepäisiä, mutta tämä lisää niiden luonteeseen omalaatuista charmia.
Käyttäytyminen lasten ja muiden eläinten kanssa
Dandiedinmontinterrieri sopii hyvin lapsiperheisiin. Ne ovat kärsivällisiä ja huolehtivaisia, mutta tarvitsevat varhaista sosiaalistamista tottuakseen kaikenikäisiin lapsiin. Rodun edustajat tulevat hyvin toimeen myös muiden eläinten kanssa, mutta saattavat metsästävän luonteensa vuoksi jahdata pienempiä lemmikkejä.
On tärkeää tutustuttaa koira muihin eläimiin ja ihmisiin jo varhaisessa iässä. Tämä auttaa vähentämään mahdollisia reviiriongelmia ja edistää ystävällistä käytöstä.
| Rodun erityispiirteet | |
|---|---|
| Suhtautuminen lapsiin | Erinomainen, hyvin kärsivällinen |
| Suhtautuminen muihin eläimiin | Yleensä hyvä, tarvitsee sosiaalistamista |
| Päivittäinen liikuntatarve | Kohtuullinen |
| Ulkoilutuksen kesto | 30-45 minuuttia päivässä |
| Hoitotarve | Säännöllinen harjaus ja trimmaus |
| Terveys | Yleisesti terve rotu |
| Älykkyys | Korkea |
| Koulutettavuus | Hyvä, mutta tarvitsee johdonmukaisuutta |
Hoito-ohjeet
Dandiedinmontinterrierin turkki vaatii säännöllistä harjausta takkujen välttämiseksi ja turkin pitämiseksi terveenä. Myös ajoittainen trimmaus on tarpeen, erityisesti päälaella, joka vaatii enemmän hoitoa. Kynsien leikkaaminen, hampaiden puhdistus ja korvien tarkistaminen pitäisi kuulua viikoittaiseen rutiiniin.
Koira tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä ja kohtuullista fyysistä aktiivisuutta pysyäkseen hyvässä kunnossa. Vaikka ne ovat pieniä, ne tarvitsevat henkistä ja fyysistä stimulaatiota tylsistymisen välttämiseksi.
Rodun edustajille sopii korkealaatuinen kuivaruoka, joka vastaa pienten ja keskikokoisten rotujen tarpeita. Niillä on taipumus ylipainoon, joten ruoan määrää ja kalorisisältöä tulisi tarkkailla. Lisäksi voi tarjota tuoretta ruokaa, kuten vihanneksia ja vähärasvaista lihaa. On tärkeää varmistaa, että koiralla on jatkuva pääsy raikkaaseen veteen. Ruokavalion tulisi olla tasapainoinen tukemaan niiden aktiivista elämäntyyliä ja pitkää elinikää.
Sukukypsyys ja pennut
Dandiedinmontinterrierit saavuttavat sukukypsyyden yleensä 8-12 kuukauden iässä. Pentueessa syntyy keskimäärin 4-6 pentua, mutta joskus pentue voi olla pienempi. Pennut tarvitsevat varhaista sosiaalistamista ja huolellista kasvatusta tullakseen hyvin käyttäytyviksi aikuisiksi koiriksi. On suositeltavaa valita maineikkaat kasvattajat, jotka takaavat pentujen ja niiden vanhempien terveyden.