Baijerinvuoristovihikoira

Baijerinvuoristovihikoira on keskikokoinen, vahvarakenteinen ja lihaksikas jäljestyskoira, joka tunnetaan erinomaisista hajuaististaan ja kestävyydestään. Tämä erittäin älykäs ja lojaali rotuedustaja sopii parhaiten aktiiviselle omistajalle tai perheelle, jolla on omakotitalo ja riittävästi tilaa koiran energian purkamiseen. Alkuperäiseltä saksankieliseltä nimeltään Bayerischer Gebirgsschweißhund, tämä rotu kehitettiin erityisesti vuoristoisiin metsästysolosuhteisiin.

Rodun ominaisuudet

Alkuperämaa	Saksa
Elinikä	10-14 vuotta
Korkeus	Urokset: 47-52 cm, Nartut: 44-48 cm
Paino	20-25 kg
Silmät	Keskikokoiset, tummanruskeat
Väritys	Syvän punaruskeasta punertavan ruskeaan, joskus valkoisia merkkejä rinnassa
Luonne	Älykäs, rauhallinen, lojaali, työorientoitunut
Pentueen koko	4-6 pentua
Keskimääräinen hinta	1000-1500 euroa

Historia

Baijerinvuoristovihikoiran historia ulottuu 1800-luvun Baijeriin Saksassa, missä rotu kehitettiin alun perin. Baijerin metsästäjät tarvitsivat koiraa, joka pystyisi jäljittämään haavoittuneita suurriistaeläimiä vaikeissakin maasto-olosuhteissa. Tämän koirarodun ensisijaisena tarkoituksena oli metsästys, erityisesti suurriistametsästys vuoristoisilla alueilla, missä niiden poikkeuksellinen hajuaisti ja kestävyys olivat erittäin arvostettuja ominaisuuksia.

1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa hannoverinvihikoira oli suosituin rotu alankomaiden metsästäjien keskuudessa. Vuoden 1848 vallankumouksen sekä metsästyksen ja tuliaseiden kehityksen jälkeen tarvittiin vuoristossa koiraa, joka löytäisi haavoittuneet eläimet. Raskas hannoverinvihikoira ei soveltunut tähän tehtävään parhaalla mahdollisella tavalla.

Vastatakseen tarpeeseen saada kevyempi ja liikkuvampi koira, paroni Karg von Bebenburg risteytyi 1870-luvulla hannoverinvihikoiran ja punaisen vuoristokoiran, ja näin syntyi baijerinvuoristovihikoira. Vuonna 1912 Saksassa Münchenissä perustettiin Baijerin vuoristovihikoirien klubi, joka on ainoa tunnustettu rotuyhdistys tässä maassa.

Rodun edustajat saivat laajempaa tunnustusta 1900-luvun lopussa, kun ne alkoivat osallistua erilaisiin koiranäyttelyihin ja -kilpailuihin. Vuonna 2015 American Kennel Club tunnusti virallisesti baijerinvuoristovihikoiran, mikä lisäsi niiden suosiota myös Yhdysvalloissa.

Ulkonäkö ja rotustandardit

Baijerinvuoristovihikoira on keskikokoinen, vahva- ja lihaksikasrakenteinen koira. Rotuedustajat ovat vankkarakenteisia ja hieman pitkärunkoisia, ja niillä on tiheä karvapeite. Rintakehä on syvä ja leveä, mikä takaa riittävän hengitystilan sekä vahvan voiman ja kestävyyden.

Koiran pää on melko suuri, suhteutettuna vartaloon, otsa on leveä ja kulmakarvat kaarevat. Silmät ovat keskikokoiset ja tummat, ilmentäen tietoisuutta ja älykkyyttä. Korvat ovat keskikokoiset, korkealle kiinnittyneet ja riippuvat löysästi poskien vierellä.

Koiran käpälät ovat vahvat ja tiiviit, suunniteltu kestämään vaikeimmatkin maasto-olosuhteet. Häntä on pitkä ja voimakas, ulottuen vähintään kintereeseen, mutta ei koskettaen maata. Kun koira on rauhallinen, häntä roikkuu alhaalla; kun se on innostunut tai työskentelee, häntä nousee korkeammalle, mutta ei koskaan taitu selän yli.

Baijerinvuoristovihikoiran karvapeite on lyhyt, tiheä ja kova. Väri vaihtelee syvästä ruskeasta punertavan ruskeaan, ja joillakin koirilla voi olla valkoinen merkki rinnassa. Silmät ovat yleensä tummanruskeat, mikä antaa koiralle ystävällisen ja tietoisen ilmeen.

Terveys ja sairaudet

Baijerinvuoristovihikoira on yleisesti ottaen terve rotu, mutta kuten kaikilla roduilla, myös niillä voi esiintyä tiettyjä terveysongelmia. Yleisimmät ongelmat liittyvät lonkka- ja kyynärnivelen dysplasiaan, silmäongelmiin kuten kaihiin ja glaukoomaan, sekä tietyntyyppisiin iho-ongelmiin.

Luonne

Baijerinvuoristovihikoira tunnetaan älykkäästä ja rauhallisesta luonteestaan. Rodun edustajat ovat erittäin keskittyneitä ja työhaluisia, mikä tekee niistä erinomaisia metsästyskoiria. Ne ovat lojaaleja, uskollisia ja erittäin kiintyneitä perheeseensä.

Tämä koira on hyvin älykäs ja oppii nopeasti, minkä vuoksi niitä on helppo kouluttaa. Ne ovat johdonmukaisia, keskittyneitä ja määrätietoisia, mikä tekee niistä erinomaisia etsintä- ja jäljestyskoiria.

Käyttäytyminen lasten ja muiden eläinten kanssa

Baijerinvuoristovihikoirat ovat yleensä erittäin ystävällisiä lasten ja muiden eläinten kanssa, erityisesti jos ne on sosiaalistettu nuoresta iästä lähtien. Nämä koirat ovat tavallisesti hyvin läheisiä ja lojaaleja perheenjäsenilleen, ja usein ne valitsevat yhden perheenjäsenen, josta tulee niiden ensisijainen ”ihminen”.

Jos koira ei ole tutustunut muihin lemmikkeihin jo pentuna, saattaa se suhtautua varauksellisesti uusiin eläimiin reviirillään. Saalitusviettiä voi esiintyä pieniä eläimiä kohtaan, joita koira ei tunnista perheenjäseniksi. Tutustuttaminen tulisikin tehdä rauhallisessa ympäristössä ja valvotuissa olosuhteissa.

Rodun erityispiirteet
Suhtautuminen lapsiin	Erittäin ystävällinen, suojeleva, kärsivällinen
Suhtautuminen muihin eläimiin	Yleensä sopeutuvainen, vaatii hyvää sosialisaatiota
Päivittäinen liikunnan tarve	Korkea, tarvitsee aktiivista liikuntaa
Ulkoilun kesto päivittäin	Vähintään 2 tuntia, mieluiten maastossa
Erityistarpeet hoidossa	Säännöllinen harjaus, kynsi- ja hammashoito
Terveys ja sairaudet	Yleensä terve, altis tietyille perinnöllisille sairauksille
Älykkyys	Erittäin älykäs, analyyttinen, tietoinen
Koulutettavuus	Erinomainen, nopea oppimaan, tarvitsee johdonmukaisuutta

Hoito

Baijerinvuoristovihikoiran karvapeite on lyhyt ja paksu, ja se vaatii säännöllistä harjausta pysyäkseen puhtaana ja kiiltävänä. On suositeltavaa harjata koiraa vähintään kerran viikossa, kylvettää tarpeen mukaan, ja kynsiä sekä hampaita tulisi hoitaa säännöllisesti.

Baijerinvuoristovihikoirat ovat hyvin aktiivisia ja tarvitsevat paljon liikuntaa. Koiraa tulisi ulkoiluttaa vähintään kaksi kertaa päivässä ja antaa sille riittävästi aikaa leikkimiseen ja tutkimiseen. Näiden koirien kanssa olisi hienoa kävellä metsässä, missä ne voivat toteuttaa luontaisia viettejään.

Ruokavalioon on suositeltavaa sisällyttää korkealaatuista kuivaruokaa, jota tulisi antaa aikuiselle koiralle noin 2-3 kertaa päivässä. Lisäksi koiralle voi antaa tuoretta lihaa ja vihanneksia, mutta ruokavaliota ja painoa tulisi aina seurata tarkasti.

Lisääntyminen ja pennut

Baijerinvuoristovihikoirat saavuttavat sukukypsyyden noin 6-9 kuukauden iässä, mutta on suositeltavaa odottaa vähintään kaksi vuotta ennen ensimmäistä pentuetta. Pentueessa on tyypillisesti 4-6 pentua.

Pentujen sosiaalistaminen ja peruskoulutus tulisi aloittaa mahdollisimman varhain, jotta varmistetaan niiden hyvä käytös ja myönteinen suhtautuminen erilaisiin tilanteisiin. Baijerinvuoristovihikoiran pentujen koulutus on suhteellisen helppoa, sillä ne ovat hyvin älykkäitä ja nopeita oppimaan.