Akita

Akita on arvokas ja ylväs koirarotu, jolla on ainutlaatuinen historia ja vahva luonne. Tämä keskikokoinen japanilainen rotu tunnetaan voimakkaasta olemuksestaan, itsenäisestä luonteestaan ja syvästä uskollisuudestaan omistajalleen. Akita sopii parhaiten kokeneille koiranomistajille, jotka pystyvät tarjoamaan sille johdonmukaista koulutusta ja riittävästi liikuntaa.

Rodun ominaisuudet

Historia

Akita-koirat ovat kotoisin Akitan prefektuurin Odaten alueelta, joka sijaitsee Japanin pääsaaren koillisosassa. Alun perin niitä jalostettiin metsästys- ja vahtikoiriksi. Arkeologiset tutkimukset viittaavat siihen, että nämä koirat elivät jo 2000-luvulla eKr. Todisteena tästä ovat säilyneet muinaiset piirrokset, joissa on nykyistä akitaa muistuttavia koiria.

600-luvulla Japanissa perustettiin näiden koirien ystävien kerhoja, joiden tavoitteena oli akitan metsästys- ja taisteluominaisuuksien säilyttäminen ja kehittäminen. Kerhojen jäsenet laativat ohjeita eläinten pitämisestä, kasvattamisesta ja kouluttamisesta. 1400-luvulla luotiin kasvatuskirjoja, joihin merkittiin koiran kutsumanimi, alkuperä, väri ja muut tiedot.

Alunperin japanilaiset koirat olivat pieniä tai keskikokoisia. Vuodesta 1603 lähtien Akitan maakunnassa käytettiin Akita matagi -rotua koiratappeluissa. Vuodesta 1868 lähtien niitä risteytettiin tosa-inu ja mastiffi-rotuisten kanssa taistelukykyjen parantamiseksi, minkä tuloksena ne kasvoivat suuremmiksi mutta menettivät spitz-tyyppisiä piirteitään.

Rodun taantuminen ja elpyminen

Vuonna 1908 koiratappelut kiellettiin. Kiinnostus akitaa kohtaan väheni huomattavasti, ja rotu oli sukupuuton partaalla. Kuitenkin vuonna 1927 perustettiin maailman ensimmäinen ja vaikutusvaltaisin akitan rekisteröintiorganisaatio Akitainu Hozonkai (AKIHO), joka aloitti ponnistelut rodun alkuperäisen luonteen palauttamiseksi ja säilyttämiseksi.

Vuonna 1931 akita julistettiin virallisesti Japanin luonnonmuistomerkiksi (Tennen Kinen Butsu), mutta toinen maailmansota keskeytti ponnistelut sen palauttamiseksi. Arvellaan, että sodan päättyessä oli jäljellä vain 16 japanilaista akitaa, joista osa oli risteytynyt armeijan saksanpaimenkoirien kanssa, ja joitakin puhdasrotuisia yksilöitä jäi Tohokun kylään.

Japanilaisten akitojen kasvattajat alkoivat luoda rotua uudelleen, erkaantuen akitan sekarotuisista ja palaten sen alkuperäisille juurille. Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä kasvattajat edistyivät merkittävästi akitan ennallistamisessa ja säilyttämisessä. Vuonna 1970 perustettiin Japanin tuella ensimmäinen AKIHO-klubi Japanin ulkopuolella, Yhdysvalloissa. Vuonna 1997 perustettiin Pohjois-Amerikan AKIHO:n tuella Amerikan Japanin Akita Inu -klubi.

Hachiko – kuuluisin akita

Tämän rodun kuuluisin edustaja on Hachiko, joka tunnetaan omistautumisestaan omistajalleen. Hänen tarinansa on tunnettu kaikkialla maailmassa. Koirasta, joka pysyi uskollisena kuolleelle isännälleen, tuli omistautumisen symboli.

Hachiko syntyi Japanissa marraskuussa 1923. Vuonna 1924 eräs maanviljelijä antoi hänet professori Hidesaburo Uenolle, joka työskenteli Tokion yliopistossa. Professori Ueno otti Hachikon joka päivä mukaansa töihin, ja kun hän palasi töistä kotiin, koira saattoi hänet asemalle. Hachiko jatkoi isäntänsä odottamista myös Uenon odottamattoman kuoleman jälkeen vuonna 1925.

Hachiko kävi Shibuyan rautatieasemalla joka päivä yli yhdeksän vuoden ajan, kunnes hän itse kuoli vuonna 1935. Hachikon omistautuminen kosketti monien ihmisten sydämiä. He avasivat Shibuyan asemalla Hachikon muistomerkin, josta on tullut suosittu tapaamispaikka ja turistinähtävyys. Hachikon tarinaa on myös näytetty monta kertaa, mukaan lukien elokuvassa ”Hachi: A Dog’s Tale” (2009), jossa pääosassa on Richard Gere.

Ulkonäkö ja rotustandardit

Tämän koiran ulkonäkö on silmiinpistävä ja mieleenpainuva. Akitan keho on massiivinen ja vahva, jota peittää paksu turkki. Pää on leveä, silmät ovat syvällä sijaitsevat ja hyvin ilmeikkäät. Jalat ovat vahvat ja keskipitkät, mikä takaa vakauden ja hyvän liikkumisen. Häntä on kiertynyt ja ulottuu selkään, mikä antaa koiralle omaperäisen ja ylvään ulkomuodon.

Akitan turkki on paksu ja kaksikerroksinen, tarjoten erinomaisen suojan sekä kylmältä että kuumalta. Värivaihtelut sisältävät valkoisen, brindlen, punaisen, mustan ja monia muita. Silmien muoto ja väri voivat vaihdella, mutta yleensä ne ovat ruskeita tai kultaisia sävyltään.

Terveys ja sairaudet

Akita-koirille ovat tyypillisiä autoimmuunisairaudet, joille ei tällä hetkellä ole geneettisiä testejä. Näihin kuuluvat talirauhasen adeniitti, uveodermatologinen syndrooma, pemfigus eli rakkulatauti, diskoidi lupus, ruoka- ja ympäristöallergiat. Tunnetaan tapauksia amelogenesis imperfectasta (hammasemalinongelma), jota voidaan tutkia.

Kansallinen rotuyhdistys vaatii lonkka- ja silmätarkastuksia ja suosittelee voimakkaasti seulontaa polvilumpion, kilpirauhasen ja amelogenesis imperfecta/hypoplasia-emalia varten. Nämä tarkastukset ovat tärkeitä rodun terveyden ylläpitämiseksi ja periytyvien sairauksien vähentämiseksi. Säännölliset terveystarkastukset ovat välttämättömiä akitan hyvinvoinnille.

Luonne

Akitat ovat kauniita, älykkäitä ja voimakkaita koiria, jotka tunnetaan rohkeudestaan ja tahdonvoimastaan. Ne ovat myös hallitsevia, spontaaneja ja itsenäisiä käytöksessään. Ne ovat useimmiten rauhallisia ja hiljaisia, taipuvat ensin ”ajattelemaan” ja reagoivat myöhemmin, sillä ne arvioivat tilanteen ennen reagointia. Tämä ominaisuus tekee niistä arvaamattomia ja vaikeasti tulkittavia.

Koska niitä ei ole jalostettu elämään ryhmissä vaan elämään ja työskentelemään yksin tai pareittain, ne eivät ole eläinystävällisiä ja ovat pidättyväisiä vieraiden kanssa. Ne ovat aggressiivisia muita lemmikkejä kohtaan ja erityisen suvaitsemattomia samaa sukupuolta olevia eläimiä kohtaan. Hiljaisen ja varovaisen luonteensa ansiosta akita ei osoita minkäänlaisia aggressiivisuuden merkkejä, ja niiden hyökkäykset ovat odottamattomia ja varsin rajuja.

Akita Inu on voimakasluonteinen ja monimutkaisen temperamentin omaava voimakas koira, mikä tekee siitä haastavan lemmikin. Ne eivät todellakaan sovi aloittelevalle koiranomistajalle, sillä ne tarvitsevat jonkun, joka seisoo vakaasti niiden rinnalla ja kouluttaa niitä koirahierarkiassa alemmalle tasolle. Omistajan on vakiinnutettava itsensä alfajohtajana, sillä vain silloin akitan hallitsevat piirteet ja omistushaluisuus ovat hallinnassa.

Käyttäytyminen lasten ja muiden eläinten kanssa

Hyvin kasvatetut ja koulutetut akitat voivat olla erinomaisia lemmikkejä, jotka ovat äärimmäisen uskollisia ja kiintyneitä perheeseensä. Ne ovat koiria, joihin voi luottaa, sillä ne tekevät kaikkensa suojellakseen perhettään. Kerrotaan, että japanilaiset äidit ovat jättäneet lapsensa akitan hoitoon, mikä osoittaa selvästi, kuinka paljon luottamusta akitaa kohtaan voidaan osoittaa.

Akita on hyvin vakava ja omistushaluinen ruoan ja lelujen suhteen eikä siedä kiusaamista. Siksi lapsille tulisi opettaa, etteivät he lähesty syövää akitaa, sillä se saattaa osoittaa aggressiivisuutta puolustaakseen ruokaansa. Vaikka akita on kiintynyt lapsiin, sitä ei pitäisi jättää yksin muiden ihmisten lasten kanssa. Yleisesti ottaen niitä pidetään vaarallisina koirina, joten jokaisen, joka harkitsee akitan hankkimista, tulisi ottaa huomioon sen luonteen erityispiirteet.

Hoito-ohjeet

Terveen ja tuuhean turkin ylläpitämiseksi on suositeltavaa harjata akita hellävaraisesti parin päivän välein (riippuen aktiivisuudesta). Pitkän turkin kohdalla tiheämpi harjaaminen auttaa välttämään aluskarvan takkuuntumista. Akitat vaihtavat karvaansa kaksi kertaa vuodessa, ja tänä aikana ne tulisi kylvettää, kuivata viileässä ilmassa ja harjata huolellisesti.

Kynnet tulisi leikata kynsileikkureilla. Säännöllinen harjaaminen ja korvien puhtaanapito on tärkeää paitsi ulkonäön myös terveyden kannalta. Tarkista turkki säännöllisesti punkkien varalta äläkä unohda puhdistaa korvia. Tämä auttaa ehkäisemään infektioita ja muita terveysongelmia.

Säännölliset kävelyt ja henkinen harjoittelu ovat erittäin suositeltavia tälle rodulle. Oikean koulutuksen ja varotoimien kanssa ne ovat myös erinomaisia kumppaneita ulkoilmassa, kuten vaelluksilla ja telttailussa. Koulutuksessa käytä positiivisia menetelmiä, hyödyntäen koiran luontaista älykkyyttä. Ne väsyvät nopeasti toistosta, joten lyhyet ja vaihtelevat harjoitukset ovat tehokkaampia. Ruokavalion osalta täysikasvuiset akitat syövät yleensä 3-5 kuppia laadukasta koiranruokaa päivässä, jaettuna kahteen ateriaan.

Lisääntyminen ja pennut

Akita-pennut saavuttavat sukukypsyyden noin kuuden kuukauden iässä, mutta on suositeltavaa odottaa vähintään ensimmäisen vuoden loppuun ennen kuin niitä astutetaan. Tyypillisesti akitan pentueessa on 3-12 pentua. Pentujen varhaisessa iässä ne tarvitsevat paljon sosialisointia ja koulutusta.

Akita-pentujen sosiaalistamisen ja koulutuksen tulisi alkaa mahdollisimman varhain, jotta ne pärjäisivät hyvin aikuisina. On tärkeää ymmärtää, että vaikka akita-pennut voivat olla leikkisiä ja uteliaita, ne tarvitsevat johdonmukaista ja vahvaa ohjausta tullakseen hyvin sopeutuviksi ja onnellisiksi aikuisiksi koiriksi.